"Ihan oikeesti, joku vois pyyhkiä mun muistin sillee et voisin hyvin alottaa taas iha tyhjält pohjalt kaike. Ei oo reilua et vieläki monena yönä unis pomppii reilu 5kk takasia juttuja ja päivisin flashbackeja ja muistoja. Tahtoisin niin eroon niistä! Toivottavasti viimestää sillo loppuu ko pääsen kauas täält ja alotan uuden elämän <3 Jos vaa sitäkää saan aikaseks ikinä.. Ja tää päivitys menee aamun ja vastaheränneen piikkiin sit! :D"
Tällaisen tilapäivityksen MEINASIN laittaa faceen tos kaheksan aikaa ko heräsin, mut ei musta sit ollu painaan julkaise nappia.. Joten laitan sen tänne, ilman hyötyä. Tosin eipä sillä ois ollu facessakaa hyötyä yhtää. Ei sitä sellanen henkilö kuiteskaa ois lukenu, ja jos ois lukenu ni ei ois tajunnu et tarkotan sillä sitä. Oon niin ajatukset solmus sen henkilön suhteen. Nykyään ollaan taas jo puheväleis kunnol, tai no ei me ikänä olla sillee epäpuheväleis oltu, mut ei vaan ikinä puhuttu faces toisillemme ja välteltiin tai ei vaan jouduttu tilanteisiin mis ois voinu puhua toiselle. Mut mitä enemmä ollaan ny taas tultu kavereiks, ihan puhtaasti kaveripohjalle, ni sitä enemmän mun mieleen on palannu muistot mieleen. Eilen illalla itkin silmät päästäni ko muistelin reilu 5kk takasia asioita. Ja just ku olin nukahtamas ni tajusin et eilen oli päivä jolloin tuli tasan 6kk (edit. en tiä mitä oon illal ja aamul järkeilly, oikee luku ois ollu 6kk2pv, mut aivot iha solmus ollu näköjää, kyllä tää oli tosi tärkee tieto lisäys..not) siitä että nähtiin ensimmäistä kertaa toisemme ja kiinostuttiin vissiin molemmat toisistamme, ku molemmat alotti omilla suunnillaan selvitystyön toisen henkilöllisyydestä. Ihmeen nopeeta se sit selvis molemmil vaik kummallakaa ei ollku hajua toisesta, ja sekään ei ees tienny mis päin mä asun. Ja mä oletin tietäväni sen asuinkaupungin, mut siihen ne tiedot sit jäiki. :D Aika me vietettii vaan vähän reilu kk sit toistemme seuras ja jokapäivä pitäen yhteyttä, ja eile laskeskelin et maanantaina tulee 5kk täyteen siitä ko se ilmoitti mulle pariasiaa. Sellasia asioita et ne rikko mut aivan täysin, mul meni pari kuukautta et olin ees jotenkuten saanu itteni ehjättyä. Mut nyt taas, muutama viikko ollu sellanen olo että en mä silloin saanu itteeni täysin ehjäks vaiks niin luulin.
Mun mielest on ihanaa et ollaan ny puheväleis, enkä mä haluakkaan sen enempää! Mut silti toisaalta en tiä miks mä oon näin "rikki" vieläki?
Mutta joo, pyydän anteeks tämän iloisenlupsakan blogin tällasesta ei niin ihanan tekstin puolesta! :) Oli vaan pakko johki kirjottaa, ja eile tuli avauduttua päiväkirjalle kymmenen sivun verra ni ny en sit sinne jaksanu enää tän aamun fiilistä kirjotella. :D
Puspus <3 Ja mä lupaan et nää ei tuu tavaks, ja et seuraavalla kerralla mä jo palailen taas iloisis merkeis. :)
Voisin viel kertoo et tos ny yheksält lähen kuskaan mummua terveyskeskukseen, eli kylälle päin tieni käy. :) Jalka on jo paljon parempi ku pari päivää sitte! :) On se viel vähän ajetuksis, eikä taitu viel ihan täysin. Mutta verrattuna aikaisempiin päiviin tää on jo tosi hyväs kunnos <3 Jeij, elämä voittaa, tiesin sen! :) Eilen vaa aloin miettii et ens viikol on pikkuserkun tuparir ja 20v synttärit, et korkaarit olis kiva pistää jalkaan.. Mut sen ens viikko sit näyttää et kui turvalline vaihotehto se sit on. :) Ja nyt on jo torstai, huomenna on perjantai ja saan rakkaan siskoni kotio taas viikonlopuks! :) <33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti