Puoliväli ohitettu!

Nimittäin työssäoppimiessa :) Apuva! Miten aika onkaan mennyt ihan hirmuisen nopeasti? Ensimmäisellä viikolla ensimmäiset pari päivää meni hitaasti, miettien että miten selviän kuuden viikon harjoittelusta.. Mutta joka päivä kahden ensimmäisen viikon aikana aloin viihtymään enemmän ja enemmän. Viime viikko oli kolmas viikko ja menin joka päivä innolla töihin.

Nyt meneillän on siis jo neljäs viikko, en ymmärrä.. Aika menee ihan älyttömän nopeasti! Alkaa pikkuhiljaa stressaamaan kuntoutussuunnitelma, joka on näyttötehtävänä tässä työssäoppimisen aikana. Sen pitäs olla jo tähän mennessä tosi hyvällä mallilla, ja onhan se kai jonkinmoisella mallilla, mutta vaadin itseltä usein liikoja ja hirvittää jo ihan hirmuisesti..

Eli jos en ole huomannut mainita viimeaikoina, niin opiskelen lähihoitajaksi Joensuussa. Aloitin nyt elokuussa ja valmistun (toivottavasti) keväällä 2016. Kuulostaapas kaukaiselta vuosilukuna, mutta siihen on lopulta ihan hirmuisen vähän aikaa jäljellä. Olen nyt ensimmäisellä työssäoppimis -jaksolla, kuntoutumisen tukemisella.

Työssäoppimis paikkani on eräänlainen kehitysvammaisten palvelukoti. Aivan ihana paikka! Niin kodinomainen ja ihana, lämminhenkinen ja turvallinen. Reilu kymmenkunta asukasta ja jatkuvasti työntekijöitä paikalla.
Asukkaat ovat mukavia, työntekijät melkeimpä ihania ja työpaikka ympäristönä oikein mukava!
Työtehtäviä on paljon, ensimmäisellä viikolla oli myös paljon epämiellyttäviä ja "enmilläänhaluaisitehdä" työtehtäviäkin oli jonkun verran. Mutta tällä hetkellä kun mietin, ainoa hieman vaivaannuttava työtehtävä on asukkaiden intiimialueiden pesut.. Mutta mielestäni olen hyvin sopeutunut ja kaikkeen näköjään tottuu, vaikka aluksi kuinka tuntuisi mahdottomalta.

Olen myös tehnyt pienen elämäntapa muutoksen. Työmatkat kuljen kävellen, enkä suinkaan autolla! Kävellen matkaan menee noin 20min, mutta ajattelin että nyt on hyvä hetki hieman saada itseä liikkumaan. Säästää bensakuluissa, säästää autoa, säästän itseäni jäätymiseltä (koska ei auto kerkiä lämpenemään noin lyhyellä matkalla, mutta kävellessä pysyy koko ajan lämpö päällä ja melkein kuumakin tulee, päivästä riiippuen tosin). Olen kävellyt aina säästä riippuen, välillä on lähemmän +10 astetta ja välillä -10 astetta, useimmiten kuitenkin ollut nollan hujakoilla. Välillä tosin olen saanut kullalta kyydin töihin tai töistä kotiin, töihin niinä harvoina aamuina kun aikataulut ovat menneet yksiin ja iltaisin yhdeksältä kun hän ei ole malttanut odottaa 20 minuuttia että saisi minut kotiin. :) Aika ihana <3 Mietin vain että miten saisin pidettyä itseni liikkeellä senkin jälkeen kun koulu taas alkaa? Ainakin sitten joulukuussa kun niin käy tulee käveltyä bussiasemille/-pysäkeille, koska olen laskeskellut että siinä säästän paljon jos alan kulkemaan bussilla matkat auton sijaan. Ja näin opiskelijana sitä haluaa koittaa säästää jostain jos vain voi.. Rahaa kun ei ole liiaksi asti -.-
Mutta jatkan nyt vapaapäivääni siivoillen ja kuntoutuksen suunnitelmaa tehden, ja myöhemmin päivällä kaverin luo menemällä kahville ja juttelemaan. Ihanaa kun on jo edes joku täällä jonka kanssa joskus voi aina nähdä ja jutella, vaikkakin vieläkään ei kukaan pysty korvaamaan edes pientä osaa siitä tunteesta joka tulee aina niiden vanhojen ystävieni kanssa ollessa. Mutta aika auttaa, uskon siihen. :)