Vielä tämä vkloppu ja ensi viikko, niin ensimmäinen lukuvuosi lähihoitajaopintoja on takana. Virallisesti se olisi loppunut viimekuun loppuun, mutta minun täytyy korvata harjoittelua kaksi viikkoa nyt kesän alusta, niin sitten on polven takia aiheutunut 3 viikon sairasloma korvattu. Ja voin syksyllä aloittaa osaamisala-opinnot.
Tämän ensimmäisen vuoden aikana olen oppinut paljon uusia asioita, koska en ole tiennyt etukäteen oikeastaan melkeinpä yhtään vanhus- ja vammaistyöstä. Tämä viimeinen osio mitä oli kevään viimeiset kuukaudet oli kaikista tutuin, ja itselle miellyttävin; KTO eli kasvun tukeminen ja ohjaus. Päiväkotijakso. Olisi ollut niin ihana aloittaa päiväkotiharjoittelun jälkeen kesäloma, hyvillä mielin. Mutta joskus kaikki ei vaan mee niinkuin ois ajatellu. Silti olen todella onnellinen siitä, että tämä korvaus onnistui näin ja että korvattavaa ei ollut enempää. Koska jos sairaslomani olisi ollut keväällä paljon yli 3 viikkoa ja korvattavaa jäänyt niin paljon etten olisi saanut nyt kesäkuussa niitä suoritettua, olisin joutunut korvaamaan loppuun syksyllä. Se olisi johtanut siihen että osaamisalaopintoni olisivat lykkääntyneet vuodella. Onneksi se kauhukuva ei toteutunut!
Luokkani 14H oli aivan mahtava! Sain paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia. Jo se sai joka aamu heräämään hyvillä mielin ja lähtemään kouluun. Tiesi näkevänsä ihania ihmisiä.
Vaikka lähdin amikseen, enkä aikkarille, en joutunut vasta yläasteelta päässeiden teinien sekaan, vaan meidän koko luokkamme koostui jo ennestään toisen ammatin tai ylioppilastutkinnon omaavista ihmisistä. Ikähaarukka 19-n.50v. Eli todella laaja. Mutta silti kaikki olivat kuin samaa joukkoa, eikä ikäeroja huomannut missään. Paitsi pikkujoulujen jatkopaikkaa valitessa piti katsoa baarien ikärajat tarkemmin, jotta kaikki pääsisivät mukaan.
Siitä johtuen että kaikilla meillä oli ennestään jokin tutkinto, me valmistumme kaikki 2 vuodessa, jos kaikki menee suunnitellusti hyvin. Kyllä tiedän jo muutaman joilla se ei näin tule menemään erinäisistä syistä, esim. vauvojen takia.
Me siis kävimme tämän esimmäisen vuoden aikana kaikki samat asiat, mitä peruskoulupohjaiset käyvät kahdessa vuodessa. Toki meillä ei ole yleissivistäviä aineita, mutta kyllä pakko sanoa että välillä oltiin todella tiukilla henkisesti! HH-jakso esimerkiksi oli ihan tappotahtia etenevä.. Esim. meillä oli 2,5 viikon aikana 6 kokeet.. Mutta niistä selvittiin, joten enään ei voi kuin olla tyytyväinen itseensä!
Suurin osa opettajistakin oli hyvin mukavia. Toki heidän joukostaan löytyi myös niitä yksilöitä joita ilmankin olisi pärjännyt vallan mainiosti, ellei jopa paremmin. :D
Kun hain tuohon kouluun, en todellakaan tiennyt mikä minua odotti.
Mutta onneksi voitin omat ennakkoluuloni, en epäröinyt ja lähdin rohkeasti pääsykokeisiin ja sieltä hyväksynnän jälkeen opintoihin.
Olen kasvanut tämän vuoden aikana henkisesti, ainakin omasta mielestäni.
Tämä koulu on avannut minulle myös ovia työelämään. Olen kahdessa harjoittelupaikassani käynyt tekemässä sijaisuuksia, ja kesätöihin pääsin niistä toiseen. Samaan missä nyt teen viimeisiä harjoitteluviikkojani.
Ensi vuotta siis odotellessa! Odotan jo innolla että pääsen tutustumaan uuteen luokaani, josta lähes puolet on nyt tän vuoden luokalta samoja naamoja. Eli ei ees paniikki iske siitä että joutuisi taas yksin keskelle vieraita ihmisiä.
Tämä koulutus on minulle toinen. Kaksi vuotta sitten valmistuin artesaaniksi, mutta sen koulun aikana tajusin että se ei ole sitä mitä haluaisin tehdä työkseni. Tosin sillä alalla työpaikatkin ovat hyvin vähissä... Lähdin Punkaharjulle lasten- ja kodinhoidon linjalle, jonka aikana tulevaisuuden haaveeni hieman selkiytyivät. Siellä sain rohkeuden hakea tähän nykyiseen kouluuni. Vuoden päästä (toivottavasti) minulla on jo kädessäni valmistuneen lähihoitajan paperit, toivon että työpaikkakin voisi jo olla tässä vaiheessa. Luultavasti kun valmistumiseni tapahtuu huhtikuun lopulla jo.
Toiveeni on jonain päivänä olla päiväkodissa töissä, "hoitotätinä". Toivottavasti se vain toteutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti