Risteily fiiliksiä

Viime sunnuntaina mulla ja kullalla oli klo:10 lähtö Joensuun linkka-asemalta, bussissa nro.1, kohti Turun satamaa. Samaan aikaa mun muu perhe valmistautu lähteen omalta suunnaltaa joskus kahden jälkeen kohti samaa määränpäätä, bussissa nro.25. (En kyllä tiiä miks bussin numerot mainitsin, aika turha tieto nimittäin.)

Joka tapauksessa, meidän bussi noukki kyytiin ihmisiä monelta paikkakunnalta. Kaikkia paikkoja en muista, mutta Joensuun lisäksi ainakin Kiteeltä, Kesälahdelta, Särkisalmelta, Imatralta ja Joutsenosta noukittiin ihmisiä kyytiin. Meillä oli kaksi kahvipysähdystä matkalla, ensimmäinen Särkisalmen ABCllä ja toinen Utin ABCllä. Utissa olin ihan innoissani ku näin pari poliisimoottorikelkkaa, ketä kiinnostaa? Ei ketään.  Takaisin tullessa pyshädyttiin vain kerran kahville, Pukaron Paronissa. Tai en oo varma että oliko Särkisalmella isompi tauko, nukuin/torkuin melkein koko matkan. Ja muistan vain havahtuneeni jossain kohtaa ja kysyneeni missä ollaan. Vastaukseksi sain että lähdettiin Särkisalmelta äsken.

Matka kesti melko kauan ja paikat kerkes puutua moneen kertaan. Polviki oli joka ylösnousulla melko arka. Samassa asennossa kun oli pitkään ni puutu aina jotenkin. Otin nimittäin riskin ja lähdin reissuun ilman keppejä. Pärjään jo ilman ihan hyvin, mutta en ollu vielä yhtään päivää ollut kokonaan ilman keppejä, varsinkaan jos tiedossa on ollut paljon kävelyä. Mutta ei kaduttanut yhtään keppien pois jättö, koska pärjäsin ihan hyvin. Ne olisivat vain olleet tiellä kaikkialla.

Kinderistä saadut lelut, mulla ja murulla oli kehittävää tekemistä bussissa.

Perillä satamassa oltiin joskus lähempänä seitsemää, terminaalissa etsittiin muu perhe. Sisko lähetti kuvan seinästä jota kohden piti suunnistaa, helppo homma siis? No ois ollu helppo jos se ei ois ollu ihan tupaten täynnä ihmisiä ja laukkuja, ja perhe kaiken sen ihmismassan toisella puolella.. Oma hommansa se oli, mutta lukuisten "anteeks pääsiskö tästä" pyyntöjen jälkeen oltiin perillä. Ehdittiin varmaan vartin verran odotella ja sitten pääsikin jo laivaan. Jotain hyötyä siis siitä että bussi myöhästyi aikataulusta, ei tarvinnu odotella reilua tuntia terminaalissa, niinkuin alkuperäisen aikataulun mukaan olisi pitänyt.

Bussissa sai hyviä kuvia, aina tuli joku kuoppa ku yritti saada yhteiskuvaa.

Käytiin viemässä laukut hyttiin ja suuntasimme samantien kohti laivan buffettia. Odotukset korkealla, eikä täänä vuonna ei tarvinnu pettyä! Söin se pari tuntia, niin paljon kuin napa vain veti. Tuntui melkein että pyörein pois sieltä. Olis tehny mieli ottaa pienet sulattelu nokoset. :D Kaikki mitä söin siellä oli niin jumalaisen hyvää (ainakin lähes kaikki, esim.sushille en lämmennyt vieläkään). Olin niin jossain ruokataivaassa, olisin syönyt paljon enemmänkin, jos maha vain olisi vetänyt. Ja se jälkiruoka! No seuraava kuva kertoo minkä näköinen oli mun jälkiruoka-annos. Oisin halunnu lisääki joitain noista, mutta kun ei pystynyt.. Sydän itki melkein verta.

Seuraavaksi siirryttiin Starlight Palaceen, katselemaan ja kuuntelemaan Sinitaivas -yhtyettä. Kun Sinitaivas sitten lopetti soittamisen hieman ennen yhtä, lavan otti haltuunsa Jämijärven pelimannit.
Tanssitutti ihan hirmuisesti, mutta en sitten lähtenyt tanssimaan kun en saanut ketään mukaani. Eikä se niin haitannut. Myöhemmin yöllä tanssein kuitenkin muutaman tanssin. Ensin yhden äidin kanssa ja sitten pari murun kanssa. :)
Seuraavana päivänäkin käytiin kuuntelemassa Sinitaivasta uudestaan. Kultaa en saanut enään tanssimaan, enkä myöskään veljeäni. :( Mutta sisko sitten lopulta suostui. :D Ennen sitä tosin itse olin hypäänyt yksinäni letkiksen jonoon mukaan. Kaikki kyllä koittivat estää, ettei mun polvi menis, mutta jos kerta letkiksen soittivat ja sinne letka tuli, ni en vaan voinu olla liittymättä mukaan! :D Ihan huippua!

Sinitaivas - Kun kellohame heilahtaa 

Sinitaivas - Alle mun sateenvarjon 

Sinitaivas - Laitan likoon kaiken 

Yöllä mentiin joskus neljän jälkeen hyttiin ja varmaan lähmpänä viittä alettiin nukkumaan. Siinä välissä pimeässä tappelin sohvasängyn auki. :D Ensin kun meinattiin että nukutaan vierekkäin, mutta todettiin että niin on huono. En ollut etukäteen tutustunut sen sängyn aukasumekanismiin, meinasin olla jopa hukassa sen kanssa. Mutta onnistuin kun onnistuinkin! Aamulla herättiinki joskus yhdeksän jälkeen ja kymmenen jälkeen lähdettiin koko porukalla aamupalalle.

Maanantai kului enemmän tutustuessa laivaan. Kierreltiin kauppoja ja käytäviä. Ja käytiin syömässäkin koko porukka jossain hienossa ravintolassa. Otettiin pippuripihvit, kaikki muut otti mediumina, mutta itse olin erilainen nuori ja tilasin kypsänä. No eihän se ollut läheskään niin kypsä kuin olin toivonut. Mutta tulipa ensimmäistä kertaa ikinä syötyä pihvi, joka on keskeltä punertava. Ja pakko myöntää, se oli hyvää niinkin! En oo ikinä ennen ees maistanu, ku jotenkin "ällöttäny" ajatus "raa'asta" lihasta. :D Nooh, jatkossa taidan ottaa myös mediumina. Ken tietää. :)

Äiti kysyi risteilyn lopuksi multa ja murulta että miltä tuntuu, että kiinnostaisiko ensi vuonnakin lähteä matkaan. Oltiin että on ollu kyllä kivaa, ja että oltaisiin kiinnostuneita lähtemään ensi vuonnakin mukaan. Siihen äiti sitten vastasikin että niin oli arvellutkin, oli kuulemma jo käynyt varaamassa meille kaikille paikat ensi vuodeksi. :D Eli ensi vuotta odotellessa!

Ainiin, ja pakko vielä mainita laivan henkilökunnasta, joka oli aivan ihanaa ja mahtavaa! En keksi mitään huonoa sanottavaa yhdestäkään henkilökunnan jäsenestä. Kaikkialla oltiin hymyssä suin, avuliaina ja kaikista huokui hyvä mieli. Siellä asiakaspalvelu todella toimi! :)
Ja yölliset baarimikotkin, pitivät hauskaa tiskin takana kun asiakkaita ei ollut, kun asiakkaita tuli niin heti palvelivat. Kerran minä ja siskoni oltiin vielä parin metrin päässä tiskistä ja mietittiin mitä otettaisiin, ni baarimikko kumartu tiskin yli ja huikkasi "näytätte vähän janoisilta, mitä sais olla?". Eikä hän ees hermostunu yhtään siitä että sisko varmaan yli viis minuuttia sönkötti ja mietti että mitä ottais, baarimikko koitti parhaansa mukaan saada siskoa päättämättän. Kertoi "miljoonia" eri vaihtoehtoja, lopulta hän teki omakehittelemänsä drinksun. Oli hyvää! :) Muutenkin oli todella mukava, myöhemmin kun käytiin uudestaan tiskillä, niin kysyi että ollaanko siskoksia, ja sen perään että ollaanko kaksosia. Ei kuulemma uskois että meillä on 4 vuotta ikäeroa. :D

Mutta iso kiitos ja kumarrus Baltic Princessin henkilökunnalle! Olitte kaikki mahtavia. <3

Tänään on vapaapäivä, ni ehdein kirjoittamaan tän postauksen. :) Ollu tää viikkon niin kiireistä, etten oo ehtiny koneella ees olla, muutaku sen verran että koulutehtävää tehny vähän eilen aamulla. Mutta palaillaan! :)