Tipuseni mun

Heinäkuun lopussa, kun ajoin sen hirvikolarin.. Menetin yhden mun elämän luotettavista rakkaista.. Autoni. Joku voisi sanoa että se on vaan auto, no tottahan se on, se on auto. Mutta ei VAAN auto.. Se, eli Joxi oli mulla yli kolme vuotta ja meidän välillä vallitsi syvä luottamus suhde. Niin monet reissut tehtiin yhessä ja paljon koettiin. Ei sellaista niin vain unohda.
Aluksi mieteinkin että miten mikään uus auto vois korvata sen. Enkä ees miettiny uuden auton hommaamista. Se ei ollut tarpeellista, koska mulla ei ees ollu tarvetta omalle autolla. Kultsin bemmi ku oli viikot joutavana pihassa, ni mie sain sitä käyttää. :)
Mutta sitten eräänä torstai-iltapäivänä ku tulin koulusta kotiin, mulle tuli tunne, sellainen tunne että nyt, nyt olen valmis katsomaan uutta autoa.
Mut valtas sellanen olo että suruaika oli surtu ja oli aika ottaa askel yli sen.
Avasin siis nettiauton
Selasin, selasin, selasin, selasin ja selasin.. Autoja toisensa perään..
Onneks sattu oleen sellainen torstai, että kulta tuli jo kotiin. Melkeimpä ensimmäisenä ku hän avas ulko-oven, annoin kutsun tulla olkkariin. Olkkarissa mulla odotti läppäri ja varmaan lähemmäs viitisenkymmentä välilehtee autoja. :D Sen jälkeen ku oltiin kaikki käyty nopeesti läpi, oli määrä vähentyny jo alle kymmeneen. Siis miten niin kulta on tarkempi kriteereiden kans autoa valittaes?  Sitten käytiinki ne jäljelle jääneet läpi tarkemmin ja lopulta oli enään kolme autoa vieläkin tarkemmassa syynissä. Yks niistä putos pois listoilta ku mulla vaan oli sellanen olo että se ei ainakaan oo mun tuleva auto. Jäljelle jääneistä kahdesta sitten pohdittiin ratkaisua. Ja kolmantena vaihtoehtona oli etten ees kysy kummankaan myyjältä niistä. Hetken pohdinnan jälkeen kuitenkin otettiin yhteys toisen auton myyjään ja puolen tunnin päästä oltiinkin jo katsomassa autoa yhdellä huolttiksella. :)
Tapaamisen ja koeajon jälkeen sovittiinkin sitten tapaaminen perjantaille, tapaaminen jolloin raha ja auto vaihtaisivat omistajia. :)
Perjantai koitti, minä luovuin rahoistani ja tilalle sain uuden kumppanin. Nyt kun viikkoja on kulunut muutama, en ole katunut pikaista ostopäätöstäni kertaakaan. :) Mulla on hyvä fiilis! :)

Kerrotaampa jotain tästä autosta, se on Volvo. Volvo, josta koko viime vuoden hoin kaverille että mulle tai mun perheeseen ei ikinä tule sellaista. Volvo oli melkin kirosana, jos autoista puhuttiin. :D
Mutta mikä sai minut sitten ostamaan Volvon? Omasta vapaasta tahdostani?
Se siinä netissä selailussakin jo mun ajatusta sen ostosta häiritsi. Se oli ensin mulle sellanen pieni O.O juttu.. Ja senkin jälkeen kun ostin sen, meni reilu viikko kun en sietäny että kukaan sano sitä Volvoks, en halunnu kuulla sitä, en en en! Mutta nyt, nyt ei enään tunnu missään.
Enkä tiä mikä mut sai ostamaan sen, mulla vaan oli sellanen olo jo netis katellessa että "tuo". En vaan heti ees halunnu myöntää sitä itelleni. Sitten kun näin sen auton livenä, siitä hetkestä lähtien mun kasvoilla oli maailman typerin kestovirne. Musta tuntuu että se myyjäki huomas sen. Myyjä joka oli varmaan suunnilleen mun ikänen +/- pari vuotta, en oo niin hyvä arvioimaan ikiä koskaan. Ihan hyvän näkönen, vähän sellanen että aivot huus melkein "snobi", mutta silti niin söpönkomee. :D Mutta aiheeseen palaten, kun lähdettiin kotiin huoltsikalta niin koko illan olin yhtä hymyä. Siitä autosta vaan tuli sellanen olo että teen oikein kun ostan sen, ja että tultaisiin hyvin toimeen keskenämme.
Nyt olen siis Volvo S40 onnellinen omistaja. :)

Pyydän muuten anteeksi pitkästä selittävästä tekstistä, jonka olisi voinut ilmaista myös paljon lyhemmin. :D
Vähän kuitenki innostuin, toivottavasti ei paljoo virheitä ois. :D Tekis melkein mieli laskee kaikki pilkut, koska vähän sellanen olo että taas äidinkielenopettajan punakynä merkkailis aika paljon.. Pilkut on mulle ikuisuus ongelma, niitä on joko liikaa tai liian vähän.. Ikinä ei oo hyvä. :DJa ny tähän niitä tuli aivan liikaa!