Mutta, sitten tuli se mutta.. Menin ja sorruin katsoon ohjelman Hurja remontti, kaikki varmaan tietää sen: liikuttava tarina, Ty päättää tiiminsä kanssa auttaa perhettä, rakentaa uuden talon, kaikki on onnellisia ja loppuhyvin kaikkihyvin! Ohjelma jota ei saisi katsoa, ellei halua itkee puolia ohjelmasta.. Myönnän, oon myös varmaan keskivertoihmistä herkenpikin kyllä. :D Mutta se sai mielen sen verran haikeemmaks, ni teen biisi postauksen joskus toiste ja ny selitän liibalaabaa. :)
Otetaampa aiheeksi vaikka koulu, opiskelen siis Joensuussa lähihoitajaks. Melkeimpä kuukauden ollu ny koulua ja ny on toinen viikko jo sillain että oon iltasin ihan puhkipoikki enkä oikein jaksais tehä mitään. Nyttenkin kauhee tiskivuori ku en oo saanu aikaseks muutaku tuijottaa tota tiskivuorta. Oon sitä mieltä että kyllä tuo ajattelu, keskittyminen ja oppiminen on raskasta puuhaa! Mutta eiköhän se oo sen arvosta ku sitte joskus saa toivottavasti hyvät paperit kouraan. :) Ja luulisin että tää puhkipoikki oloki menee ohitte ku tottuu tähän koulurytmiin kunnolla.
Luokka on tosi kiva, viihdyn siel hyvin ja oon saanu uusia kavereita. Oon tosi onnellinen että pääsin tuonne kouluun! Ilman sitä varmaan olisin kaikki päivät neljän seinän sisäl yksin, eikä ois paljoo kavereita kelle puhella päivät pitkät, tai ees mitään tekemistä. :) Meidän luokalla ainaki toistaiseksi, toivottavasti myös jatkossa, on todella hyvä luokkahenki. Monenlaista ihmistä ja persoonallisuutta, tykkään! :)
Meillä on tosi tiivis opiskelutahti, kaikkien meidän pitäs valmistua kahdes vuodes. Ei huono! Toivottavasti kaikki vaana pysyttäs tahdis mukana ja jaksettais loppuun asti. :)
Maanantaina (eli eilen siis) täs kerrostalos mis asutaan alko joku ikkunatiiivsteiden/-puitteiden remppa tai tarkistus tai jotain.. Tiä itekkään kunnolla mitä tapahtuu. :D
Mutta voin sanoo, että ku asutaan toises kerrokses ni on se todella hämmentävää ja eilen jopa pelästyin, ku yhtäkkiä keittiön ikkunan toisella puolella on mies :D Eilen luin keskittyneesti koulujuttuja keittiön pöydän vieres enkä yhtään ollu huomannu että nosturikori oli noussu siihen ikkunan kohalle. Yhes kohtaa sitte nostin katsetta ja pelästyin ku joku mies vaan siinä ikkunan toisella puolella korissa hillu. :D Tänään en sitte pelästynykkää, mutta oli se silti hämmentävää se mies siellä nähdä. :)
Yleistä fiilistä -> koen olevani oikein onnellinen! Elän kyllä onnellisinta aikaa elämässäni, ellei huolettomia lapsuus vuosia kotona lasketa. Tai vaikka neki laskettais ni kyllä nyt eritavalla on onnellisinta aikaa. :) Poikaystävä on maailman ihanin, oon ihan in löööööv <3 Vieläki vähän vajaan vuoden päästä on ihan alkuihastus fiilis, enkä usko että tää mihinkään lähtee. :) Ollaan niin onnellisia, nyt ku aloin miettiin tätä ni silmis näkyy vaan sydämiä ja hattaraa ja vaaleenpunasta, jne.. :) Eikä mun onnellisuus johdu vaan omasta rakkaasta, vaan muutenki koen että mun elämässä on kaikki tällä hetkellä oikein hyvin. :) Paljon rakastavia ihmisiä jotka tukee ja on ihania. Oon pysyny terveenä. Omistan taas oman auton, esittelen sen täs joku päivä! :) Elän perusihanaa elämää, oon oma aurinkoinen itteni. :) Oon selvinny kaikista menneisyyden huonoista suhteista ja kokemuksista. Oon onnellinen omasta onnestani, ja kiitollinen jokaisesta päivästä. :)
Mulla on itseasiassa jo muutama postaus idea, joten en usko että nyt tulis taas pitempää taukoa. :) Joten pitemmittä puheitta, palailemisiin! Oikein mukavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti