Hiljaista on

Mutta toivottavasti lukijat jaksatte odotella vielä hetken.

Tässä on nyt ollut kaikenlaista mielessä, ihan liikaa..
Mutta yritän saada kirjoiteltua kyllä tässä lähiaikoina.

Työharjoittelu vetelee viimeisiään, isä on teholla, koulu alkaa taas ensi viikolla täydellä teholla joka päivä 8-16, joulu lähestyy, rahaa ei ole, aaaaaagh! Mie sekoon! 

Mutta mulla on ihana kulta <3 Toimiva auto, ihana perhe, hyvin mennyt työssäoppiminen, ihana luokka odottamas koululla, isä paranemaan päin, yms.. :)

Yritän kirjoitella enemmän vielä tällä viikolla! :)

Siihen asti, nauttikaa hetkistä, hetkistä joita tulee koko ajan <3

Kuulumisia kera kuvien

Tykkään näistä kuvista, jotenki niin kauniita (vaikka ite sanonki). Oispas vaan fiilis sellanen hyvä, mutta ei.. Tää viikko on jotenki ollu vähän valju.. Maanatai oli todella maanantai fiilikseltään. Onneks oli mukava työpäivä ni vähän unohti sitä maanantaita. Ja tänään ku on keskiviikko ni mulla on taas ihan maanantai olo.. Huoooh... En kestä!

Eilen mulla oli vapaapäivä ja mukava päivä oliki. :) Sain vähän siivoiltua ja olin onnellinen ja otettu ku yks kaveri täält laitto viestiä ja kysy keitänkö kahvit ku hän tulee koulusta! Tuli niin ihana olo, ensimmäistä kertaa ikinä mun täällä asuessa joku kysy MULTA ku olin YKSIN kotona että keitänkö kahvit! Yleensä aina kaikki tulee vaan kahville jos muru on kotona ja lähinnä sitte sen kans kahvitteleen ja mie oon vaan ylimääränen jaloissa pyörijä.. Tosin joku viis minuuttia ennenku tää kyseinen kaveri tuli, ni tuli muruki kotio. Tosi kiva ku silläki oli lyhyt päivä töis. :) Mut sitte taas meni vähän se fiilis että joku tulee mun kans kahvitteleen ja jutteleen, ku tää kaveri oli jätkä ni osittain jäin sitte taas kakkoseks. Mut eipä se haitannu, kivaa oli silti! :) Sen jälkeen lähdinki ite kahvitteleen toisen kaverin luokse! :) Mukava ku saa jo itestään irti välillä lähtee tuolleen, eikä enään tunnu niin vaivaannuttavalta.

Eilen illalla sitte lähdettiin kaks pariskuntaa syömään yhdessä vähän pitsaa, minä sain olla kuskina ja nää miehet pari olustakin joi siinä samalla sitte. Oli ihanan rentouttavaa käydä yhdes jossain syömäs ja jutella samalla mukavia. :) Pitsa oli hyvää ja seura oli hyvää! :)
Sitte lähdettiinki kotiin ja iski taas jotenki apee olo.. Mutta mitäs tuosta, selasin valokuvia sängyllä ja ikävöin kaikkia ihania ihmisiä jotka on nykyään ihan liian kaukana.. :(

Tänään ny meen siis iltavuoroon, 14-21 jonka jälkeen kotiin ja melko pian nukkuun koska huomenna aamuvuoro ja pitää nousta viimeistään kuuden aikaan.. Vähän luulen että huomis aamu tulee oleen raskas, ei pelkästään sen takia että vuorot on ilta-aamu, vaan viime yönä nukuin ihan hirveen huonosti.. Varmaan yli puolet yöstä vaan yritin nukkua, eikä siitä mitään tullut. :( Ni veikkaisin että kroppa haluais ottaa ens yönä nää huonosti nukutut tunnit takas, eikä siihen pysty ku rajattu aika nukkua.
Noh, eipä se mitään. Kauhulla odotan sunnuntaita! Mulle tuli sunnuntaille työvuoro 12-19.. Ja lauantaina oon menossa Kesälahdelle viettään tyttöporukalla kosteita pikkujouluja, ja tarkoituksena luultavasti lähtee Savonlinnan yöelämään.. Sunnuntai tulee olemaan raskas päivä! Pitää vaan koittaa olla juomatta yhtään liikaa, että sunnuntaina aamulla ku pitää autolla lähtee ajeleen kotiin ni ei ois kovin heikko happi. Töissäki pitäs olla skarppina ku siel on pikkujoulut ja asukkaiden omaisia paikalla! :D

Ja ihanaa, saan siskon taas ens viikon vklopuks tänne <3

Puoliväli ohitettu!

Nimittäin työssäoppimiessa :) Apuva! Miten aika onkaan mennyt ihan hirmuisen nopeasti? Ensimmäisellä viikolla ensimmäiset pari päivää meni hitaasti, miettien että miten selviän kuuden viikon harjoittelusta.. Mutta joka päivä kahden ensimmäisen viikon aikana aloin viihtymään enemmän ja enemmän. Viime viikko oli kolmas viikko ja menin joka päivä innolla töihin.

Nyt meneillän on siis jo neljäs viikko, en ymmärrä.. Aika menee ihan älyttömän nopeasti! Alkaa pikkuhiljaa stressaamaan kuntoutussuunnitelma, joka on näyttötehtävänä tässä työssäoppimisen aikana. Sen pitäs olla jo tähän mennessä tosi hyvällä mallilla, ja onhan se kai jonkinmoisella mallilla, mutta vaadin itseltä usein liikoja ja hirvittää jo ihan hirmuisesti..

Eli jos en ole huomannut mainita viimeaikoina, niin opiskelen lähihoitajaksi Joensuussa. Aloitin nyt elokuussa ja valmistun (toivottavasti) keväällä 2016. Kuulostaapas kaukaiselta vuosilukuna, mutta siihen on lopulta ihan hirmuisen vähän aikaa jäljellä. Olen nyt ensimmäisellä työssäoppimis -jaksolla, kuntoutumisen tukemisella.

Työssäoppimis paikkani on eräänlainen kehitysvammaisten palvelukoti. Aivan ihana paikka! Niin kodinomainen ja ihana, lämminhenkinen ja turvallinen. Reilu kymmenkunta asukasta ja jatkuvasti työntekijöitä paikalla.
Asukkaat ovat mukavia, työntekijät melkeimpä ihania ja työpaikka ympäristönä oikein mukava!
Työtehtäviä on paljon, ensimmäisellä viikolla oli myös paljon epämiellyttäviä ja "enmilläänhaluaisitehdä" työtehtäviäkin oli jonkun verran. Mutta tällä hetkellä kun mietin, ainoa hieman vaivaannuttava työtehtävä on asukkaiden intiimialueiden pesut.. Mutta mielestäni olen hyvin sopeutunut ja kaikkeen näköjään tottuu, vaikka aluksi kuinka tuntuisi mahdottomalta.

Olen myös tehnyt pienen elämäntapa muutoksen. Työmatkat kuljen kävellen, enkä suinkaan autolla! Kävellen matkaan menee noin 20min, mutta ajattelin että nyt on hyvä hetki hieman saada itseä liikkumaan. Säästää bensakuluissa, säästää autoa, säästän itseäni jäätymiseltä (koska ei auto kerkiä lämpenemään noin lyhyellä matkalla, mutta kävellessä pysyy koko ajan lämpö päällä ja melkein kuumakin tulee, päivästä riiippuen tosin). Olen kävellyt aina säästä riippuen, välillä on lähemmän +10 astetta ja välillä -10 astetta, useimmiten kuitenkin ollut nollan hujakoilla. Välillä tosin olen saanut kullalta kyydin töihin tai töistä kotiin, töihin niinä harvoina aamuina kun aikataulut ovat menneet yksiin ja iltaisin yhdeksältä kun hän ei ole malttanut odottaa 20 minuuttia että saisi minut kotiin. :) Aika ihana <3 Mietin vain että miten saisin pidettyä itseni liikkeellä senkin jälkeen kun koulu taas alkaa? Ainakin sitten joulukuussa kun niin käy tulee käveltyä bussiasemille/-pysäkeille, koska olen laskeskellut että siinä säästän paljon jos alan kulkemaan bussilla matkat auton sijaan. Ja näin opiskelijana sitä haluaa koittaa säästää jostain jos vain voi.. Rahaa kun ei ole liiaksi asti -.-
Mutta jatkan nyt vapaapäivääni siivoillen ja kuntoutuksen suunnitelmaa tehden, ja myöhemmin päivällä kaverin luo menemällä kahville ja juttelemaan. Ihanaa kun on jo edes joku täällä jonka kanssa joskus voi aina nähdä ja jutella, vaikkakin vieläkään ei kukaan pysty korvaamaan edes pientä osaa siitä tunteesta joka tulee aina niiden vanhojen ystävieni kanssa ollessa. Mutta aika auttaa, uskon siihen. :)

Sisko vailla vertaa :)

Kuten jo otsikosta käy ilmi, tämän postauksen omistan siskolleni ja hänen ylistykselleen. Tai no, nyt vähän liioittelin ;) Mutta hän on kuitenkin ihana ja aina mukana minun elämässäni, tahdoin taikka en, vaikkakin aina tahdon. <3

Ikäeroa meillä on neljä (4) vuotta, minä 22v (-92) ja sisko 18v (-96).
Mutta nyt on reilu vuoden ollut sellainen tilanne että jos olemme yhdessä jossain meidät tunnistaa siskoksiksi jo kaukaa, ja hyvin usein kuulemme kysymysen "Oletteko kaksosia?" Jopa äidiltä on kysytty sitä, ku meidät on nähty äidin kanssa. Yleensä kun muille selviää että meillä on ikäeroa 4 vuotta, tiedon saaja yllättyy kovasti. Minua aina huvittaa paljon, koska sen jälkeen hyvin monet osoittavat siskoani ja kysyvät "Kumpi teistä on vanhempi, sinä vai?" En oikein tiedä mitä mieltä pitäis olla siitä että mua luullaan nuoremmas, mutta oon niin tottunu siihen että mua luullaan 16-18 vuotiaaks, että ei se sinänsä haittaa. Järkyttävintä siinä vain on se, että siskoa luullaan vanhemmaks! :D Ja itse en ole vielä tähänkään mennessä sisäistänyt sitä, että me olisimme saman näköisiä. Vaikka se on varmaan pakko pikkuhiljaa uskoa, kun olimme jokunen vkloppu sitten baarissa sellaisessa seurueessa joka oli molemmille ihan uusi, muut erottivat meidät housujen väristä.. :D

Siskoni on ihana höppänä! Voisin jopa sanoa että joskus tuntuu että hän on kuin suoraan blondi blondivitseistä. :D Sisko, jollaista ei ole toista. Sisko, se paras sisko maailmassa. Sisko, joka on iso osa mun elämää ja jonka elämässä minä saan olla tiiviisti mukana vaikka välimatkaa onkin nyt useampi sata kilometriä ollut jo toista vuotta. Oon niin onnellinen meidän hyvistä väleistä. Voidaan jakaa toistemme kans ihan kaikki ja niin me myös tehdään melko pitkälti. :)

Koen roolini isosiskona tärkeäksi. Yritän olla paras isosisko siskolleni ja veljelleni, olla heille paras roolimalli ja rakastava henkilö. Haluan että he aina tietävät että olen olemassa ja apuna jos sellaista tarvitsevat. En halua että he joutuisivat kokemaan mitään pahoja asioita tai vääryyksiä.

Olen iloinen että saan olla mukana niin ihanien sisarusten elämässä. <3

Rakkaista rakkain, sisko <3

Kuvahaaste XXVII

Päivä 27: Teema "kaksi"

Hihi <3




Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Vähän syyslomasta

Oon taas ajois tän asian kans, onhan loman lopusta jo kaks viikkoa aikaa. :D

Maanatain olin vain kotona ja otin rennosti.

Tiistaina suuntasin auton nokan kohti Kesälahtea ja sen ihanuuksia. :)
Olin reissussa yhden yön, mummun siskon luona. Ja näin niinä parin päivän aikana ihania pikkuserkkuja, heidän vanhempiaan, sekä pikkuisiaan. :)

Iki-ihana kummityttö Aurora <3 "Vähän" heilahtanut kuva, mutta siinä on kyllä mun elämäni uusin rakkaus! Aion olla hänen elämässään kyllä aina mukana ja olla vielä parinkymmenenkin vuoden päästä se kummitäti kenen kans on mukava viettää aikaa. :)

Ja sitten kävin katsomassa myös kummitytön serkkupoikaa, joka oli kyllä niin liikkuvainen kaveri ettei tän parempaa kuvaa kans saanu. :D Niin ihana tapaus hänkin <3 Ujostelusta ei tietoakaan ja kaikki temput piti mullekkin näyttää. Ja syliin oli päästävä välillä. 

Voi mikä vauvakuume aina onkaan päällä, eikä tälläiset suloisuudet sitä yhtään vähennä <3 Eikä sekään kyllä että ens vuonna kaks mun kaveria saa vauvat! Ja siis sellasia kavereita jotka asuu tääl ja joihin oon tutustunu tän poikaystäväni myötä. :) Apuuuuva <3

Torstaina päivän pakkailin tavaroita ja illalla ku kultsi tuli töistä me lähdettiin ajamaan Suomen halki kohti mun kotia ja porukoita. <3
Halusin ajaa matkan, koska en hirvikolarin jälkeen oo ajanu yhtään hämärässä/pimeessä.. Jääny pieni kammo siihen, kammo josta halusin eroon ja tiiän että se onnistuu vaan ajamalla hämärässä/pimeessä.
Kun myö lähettiin ajamaan ni oli viel valosaa, mut puolentunnin ajamisen jälkeen jo hämärsi jonkinverran, eikä kauaakaan kun oli jo pimeetä. Mulla oli niin sellanen olo että äää, ensimmäisen ajetun tunnin jälkeen mietein että tätäkö tää nykyään ja jatkossa on, että en osaa nauttia ajamisesta pimeessä, vaikka ennen rakastin sitä! Mutta mun mielestä oli onni että Varkaudentielle kääntyes ajauduin neljän rekan perään ajaan. Ei tehny ees mieli lähtee ohi, koska jotenkin pelkoa helpotti se että neljä isoa autoa ajaa edes hyvillä valoilla ja jos jotain tien pientareilla on, ni suuremmalla todennäköisyydellä ne näkeekin jo kaukaa.
Mutta matka meni kuitenkin ihan hyvin ja kun oltiin ohitettu Jyväskylä, ni mun olo oli jo paljon rennompi ajaessa ja oiskohan ollu jossain Virtojen kohalla ku kultsi hyppäs rattiin ja mie pääsin viimisen sadan kilsan ajaks istuun ja rentoutuun. :) Kotona sitten odottikin jo valmis sänky, mihin kaaduttiin heti nukkuun. :)

Sisaruspotretti, joka otettiin kotona. Jotenki mua naurattaa tuo mun asento, ja ehkä vähän ilmekkin. :D Vasemmalla siis ihana siskoni (joka täytti syyskuussa 18 ja sai ajokortin tällä viikolla) ja keskellä pikkuveljeni (jolla on tänään synttärit, 13-vuotta tuli mittariin) <3

Perjantaina oltiin meillä kotona päivä. Nautittiin perheen kesken olosta ja vaihdettiin kuulumisia. Illalla mie sitten lähin parhaan ystäväni luokse istuun iltaan, juomaan synttärikahvit jotka kaveri mulle keitti <3 Ja tuli siihen toinenki kaveri sitten kahvitteleen! :) Oli niiin ihana nähdä pitkästä aikaa heitä, ku viimeks näin silloin heinäkuun lopussa vajaa tunti ennen mun kolaria. En olis millään halunnu lähtee sieltä, juttuja olis riittäny vaikka muutamaks päiväks, mutta pakko sieltä oli lähteä. :( Tosin sen verran myöhäiselle siellä venähti että ku pääsin takas kotiin, ni siellä ei ollu enään yhtään kukaan hereillä. :D Kultaki nukku niin sikeesti ettei ees heränny ku kömmein viereen unille. :)

Kaverin tekemä ihana vaaleenpunainen/musta synttärijuustokakku! Vegaaninen nimittäin. En ois uskonu, mutta se oli äärimmäisen hyvää! <3

Lauantaina päivällä piti sitten jatkaa matkaa.. :( Ois kotona kauemminki viihtynyt.. Mutta pakko mikä pakko, mutta toisaalta mukava pakko, sillä suuntana oli Seinäjoki ja mitä parhain kaveriporukka siellä meitä jo odottamssa (koska yllätysyllätys oltiin viimisiä ku lähtö venähti) :D Mutta ihan sama mitä muut siitä ajatteli, mun mielestä kun en oo nähny perhettäni melkein kolmeen kuukauteen, mulla on oikeus hieman antaa niille enemmän aikaa. :)

Meidän perusporukka, joka on pitänyt yhtä ainakin 8 vuotta! Osan kanssa ollaan tunnettu ihan pienistä asti. :) Mutta tää porukka on ja pysyy aina! :) Luotettavia ja ihania ystäviä iso läjä <3

Ihana ryhmä ja suhteelisen onnistunut otos. :D Tässä on meidän ihania kumppaneita mukana kuvassa, koko porukka joka oli Seinäjoella mukana <3 Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, onneks sain olla siellä mukana! :) Käytiin Seinäjoella syömäs Daddy's Dinnerissä, sitten palattin kavereiden kämpille, saunottiin, juteltiin, naurettiin, mässäiltiin, ymsymsyms ja lähdettiin sitten vähän viihteelle. Eli öö Karma se tais olla. :D

Sunnuntaina sitte piti lähtee takas itään. Ja voi jestas mikä loppumatka! Kesärenkaat autos ja noin 50km ennen kotia alko oleen sellanen sää että tiellä oli semmonen viitisen senttiä lunta ja tien pinta ihan jääs... Onneks kultsi hyppäs rattiin ja vei meidät turvallisesti kotiin! <3