Uusi vuosi, enkä ainakaan vielä uusi minä

Helloup! 

Toivottavasti kaikilla on alkanut vuosi 2016 hyvin ja hymy huulilla :)

Myö avattiin tänään varsinainen jääratakausi, ja kyllähän se oli mukavaa pitkästä aikaa. Pääs rällään :)

Maisematkin oli kivat, aurinko paistoi ihanasti. Ainut että pakkasta ois saanu olla vähän vähemmän, tuo -25 järvenjäällä tuntu melko kirpakalta. Kun käveltiin mittailemassa jään paksuutta niin naamasta hävisi tunto ja varpaat jääty. Seuraavana ostoslistalla on paremmat talvikengät! 

Ja eiliseen palaten. Eilen oli niin voittaja fiilis <3

Raasu

Palaillaan kun keritään :)

Pitkästä aikaa

On taas ollut lähemmäs pari kuukautta hiljaiseloa täällä blogissa.
Hieman ehkä inspiraation puutteesta, mutta lähinnä koulu on vallannut ison osa aivotoiminnastani. Tuntuu ettei päähän mahdu muuta. Niin ja vkloppuisin välillä töissä. Varsinainen vapaa-aika on jäänyt melko vähiin. (Varsinkin kun viime viikolla menin vahingossa katsomaan jakson Gleetä ja koukutuin).
Ensi viikolla alkaa myös työssäoppiminen, joten enään ei tarvitse jokapäivä ajaa reilua 60km koulumatkoja. Harjoittelun aikana päivässä tulee ajoa vajaa 30km.
Ja tänään tajusin kuinka lähellä joulukin jo on!
Maanantaina alkaa 6viikon harjoittelu, ja kun se päättyy on jo joulu vajaan viikon päästä! Apuva.. Aaaapuuuva! :D

Tässä parin kuukauden aikana on elo ollut ihan mukavaa. Sormus sormessa lakkasi tuntumasta oudolta heti ensimmäisen päivän jälkeen. Nyt on todella outo olo kun töissä ei sormusta saa pitää. <3
Hiukset on saanu hieman uudistusta, enää en oo niin blondi. Kuvia en nyt tähän postaukseen laita, koska väsyttää hirveästi ja en jaksa siirtää kuvia puhelimesta koneelle. Sori oon laiska.

Piti selittää enemmänkin mutta ajatus katkes ihan täysin, joten parempi lopettaa tähän. Yritän palailla lähiaikoina. Mutta en lupaa päivän tai viikon tarkkuudella, sillä nyt vkloppuna lähden kullan kans viettämään ensimmäistä kaksinkeskistä vkloppua! Tsaijaijai :) Ja ens viikolla alkaa se työssäoppiminen, joka pelottaa minnuu ihan hirveesti ja varmaan ensimmäinen viikko menee ihan jäiks olossa. 

Rakastan Rakastan Rakastan

Miltä näyttää kaksi onnellista jokkista katsomassa?

No tältä tietysti!

Ja miksi niin onnelliset?

No koska tämä <3

Ihana rakas kultani, tuo oma pikku rakkauspakkaus, yllätti miut ja kosi kesken jokkis kisojen joita lähdettiin katsomaan työpäiväni jälkeen.

Jotain niin ihanaa <3

Ja voi kuinka olen onnellinen <3

Voisin melkein sanoa että onnellisempi en voisi nyt edes olla <3

Joskus pitää vähän käyttää ylipaljon hömppäsanoja ja pistää teksti siirappiseksi, mutta eikös tää oo ihan hyvä syy tehdä niin ? :D

Kulta siis kosi minua viime lauantaina, eli toissapäivänä.

Paikassa josta meidän tapailumme melko tarkkaan kaksi vuotta sitten alkoi <3

Melko romanttista, vaikka toisaalta romantiikka sinänsä on kaukana siitä paikasta. Mutta siltikin se oli romanttista, koska rakkaus <3

Nyt on opettelu käyttämään sormusta, ilman että minuutin välein pysähtyy tuijottamaan sitä niin että ajatus katkeaa.. Se on niin kaunis <3

Eilinen naururikas päivä

Oon nyt siis viimeisen vuoden lähihoitajaopiskelija, 15L luokalla. Meidän luokan vastuulle tuli järjestää ohjelmat kaikkien uusien ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelijoiden ryhmäytymiset Kotilahdessa. Luokkia on viisi, joten meidän luokka jaettiin viiteen osaan ja jokainen ryhmä siis järjesti yhen päivän. Ryhmä jossa mie olin yhtenä vetäjänä ryhmäytettiin eilen. 
Koko eilisen aamun ja toissaillan olin paniikissa, stressasin ryhmäytystä ja miten se menee. Osaanko selittää selkeesti ja miten meidän ryhmältä sujuu yhdessä se päivä. Mutta turhaan panikoin!
Parempaa ryhmää en ehkä olisi voinut saada, kaikki sujui vallan mainiosti. Ja ryhmäytettävä ryhmä oli myös ihana, todella reipas ja energinen. Lähtivät mukaan kaikkeen hyvin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! :)

En todella muista koska viimeksi olisin nauranu niin paljon yhden päivän aikana! Siis aivan tajuttoman huikeeta, kyllä nauruhermot sai treeniä, ihan niinkuin kaikki muutki lihakset. Päivän päätteksi posket oli ihan turtana nauramisesta. Tällaisia päiviä haluan todella lisää! Unohtuu kaikki murheet ja maailmalliset kriisit. Päivä oli täynnä touhua ja yhdessä oloa, kysyimme nuorilta myös palautetta päivästä niin se oli pelkkää positiivista. Saatiin ihan erityismaininta siitä kuinka positiivisia ja mukavia oltiin. 

Ah, leikki ja leikkimieliset pelit ovat ihan jääneet unholaan.. Niitä pitäisi kyllä enemmän pitää yllä. Koska muutenhan mieli äkkiä vanhenee! Tuli taas nimittäin sellainen olo että ois ihan nuori vielä! Paitsi silloin kun piti tehdä jotain jumppaliikkeitä ja mie en taipunu ja romahin mahalleni maahan, mutta pikkuvikoja. :D Mielikin virkistyi ja kun ryhmäytymispäivä päättyi kolmen jälkeen, pysyi ylienerginen hilpeyspirteys olo vielä monta tuntia sen jälkeen. Uutiset meinasivat pilata illan, mutta sitten lopetin niiden murehtimisen ja aloin lukea läpi nuorten palautteita, koska otin ne kotiin. Ne piristivät ihanasti ja sitten en enään lukenut uutisia. Haluan olla iloinen, rakastan olla iloinen, maailmassa pitäisi olla enemmän iloa ja riemua!
Olen puhunut.. :D

Voi tätä ilon ja onnen päivää, ja huonoja uutisia

Oikeasti tänään oli ihan hurjan ihana ja hauska päivä!
Pitkästä aikaa päivä, kun mielessä ei pyörinyt mikään muu kuin vain hauskanpito! :) 
Tälläista tarvis useammin, tuntuu että joka tuutista tulee vain koko ajan huonoja uutisia.. Koko ajan mieltä painaa jokin, en halua katsoa uutisia, en halua kuunnella uutisia, välillä mietin että koska facebookistakin on tullut uutissivusto -> huonojen uutisten sivusto. Pakolaiset sitä, pakolaiset tätä, eduskunta sitä ja eduskunta tätä, plus siihen lisäksi vielä kaikki sotauutiset ympäri maailman, väkivalta uutiset, liikenneonnttomuudet, kuolemat, listaa voisi jatkaa vielä pitkään.. En pidä huonoista uutisista, en yhtään. Melkein tuntuu että nykypäivänä on mahdottomuus olla koko päivä aamusta iltaa 100% onnellinen ja tuntea olonsa turvalliseksi. Ei, jos koko päivä on mennyt hyvin onnistuen välttämään kaikki uutiset, niin illalla viimeistään niihin törmää ja saattaa kokopäivän jatkunut hyvä mieli unohtua. 
Haluaisin aina vain lukea hyviä uutisia, kuten häistä, vauvoista, eläimistä, pelastumisista ja vain ihan tavallisia hyviä uutisia. Olisi helpompi olla onnellinen, ja vaikka sitten niiden ansiosta itkeä niitä ilon kyyneleitä.
Tekisi mieleni avautua pakolaisista ja eduskunnasta, mutta en jaksa. En halua että joku erimieltä kanssani oleva alkaa kinaamaan vastaan ja hokemaan että pitäisi selvittää faktat ennenkuin kirjoittaa mitään. Sillä tiedän kyllä faktoja, mutta tiedän että jos alkaisin kirjoittamaan oikein sydämeni pohjasta, niin asiat tulisi varmasti kirjoitettua kärjistetysti ja siten että unohtaisin mainita olennaisia asioita, kuten sen että minulla ei ole mitään heitä vastaan jotka eivät mitään pahaa tee. Joten lyhyesti: maassa maan tavalla.
Ja eduskunnan touhut.. En tykkää, en tykkää ja vielä kerran en tykkää.
Adressi - Säästötalkoot eduskuntaan <<< Käykää allekirjoittamassa jos yhtään siltä tuntuu!
Kävin allekirjoittamassa itse tuon, sillä mielestäni samat säännöt pitäisi olla heilläkin. He latelevat meille leikkauksia tai heidän kielellään "säästöjä", mutta itseltään eivät leikkaa mitään, vaikka tienaavat paljon paljon enemmän vähemmällä työllä ja pidemmillä lomilla... Tästäkin voisin avautua enemmän, mutta en jaksa. En halua pilata tän päivän hyvää fiilistä tän avautumisen pohjalta.

Nyt kun tässä näköjään hyvän päivän purkaus päättyikin pitkään negatiivissävytteiseen kirjoitukseen, en halua enään tähän loppuun avata ihanaa päivääni. Nyt lupaan että tästä päivästä tulee postausta huomenna! Koska aion kirjoittaa sen nyt, mutta ajastaa huomiselle. :)
Mutta toivottavasti teilläkin on iloa ja naurua elämässänne, näistä kaikista maailmaa ja Suomea ryöpyttävistä asioista huolimatta. :)

Kouluväsymys

Tuntuu jotenkin että nyt ku koulut alko pari viikkoa sitten, ni on iskenyt hirvee väsymys. En oo valvonut pitkään iltaisin, ja joka yö nukkunu tyyliin 8h. Koulu ei oo vielä ollu raskasta ja työlästä, lähin hitaasti lähteny etenemään asiat ja ollu rentoja päiviä. Mutta silti, aamusin ei millään silmät aukeis ja kroppa nousis sängystä. Ja sitten kun nousee ni se ei tahdo toimia, josta johtuen kouluun lähtö tapahtuu joka aamu viimetipassa. Pitää vain toivoo että väsymys ny pikkuhiljaa alkais väistyä sivuun, koska en haluais aina istua koomasena tunneilla, periaatteella "eini on paikalla muttei läsnä". Motivaatiotakin löytyy koulun suhteen ja halua oppia.
Vklopuksi otin töitä, kaks aamuvuoroa, ni ei saa nukkua pitkään ees silloin. Mutta toisaalta jos se sais tätä aamurytmiä pidettyä kasassa ja edesauttaisi virkeämpään ensi viikkoon? En tiedä, ehkä tai ehkä ei.

Nyt on tosiaan vähän reilu pari viikkoa koulua takana, ja perus koulupäivien lisäks ohjelmassa on ollut luokan kanssa kahvittelua, kodalla istumista, sekä Amiksia Ilosaaressa tapahtumassa piknikkiä vietellen.

Muutama sananen tapahtumasta:

Ilosaareen kokoontui kaikki Joensuun amikset, eli meitä oli siellä melko lössi. Meidän luokka pysyi koko ajan samassa porukassa, omien ruokiemme ympärillä. 

Ukkosmaine oli ainoa koulun ulkopuolelta tullut bändi. Se esiintyi viimeisenä ja oli oikein kiva! Iloisen rempseää diskopoppia hassuilla sanoilla ja päähänjäävillä renkutuksilla. :D

Hetken mielijohde, Dencera ja Ruoja ovat koulun oppilaiden bändejä.

Hetken mielijohde oli punk bändi. Ihan kuunneltavaa,  mutta hieman häiritsi kun sanoista ei saanut selvää kunnolla koska musiikki oli niin paljon kovemmalla kuin mikrofoni.

Dencera erosi edellisestä, musiikki oli tyyliltään rokimpaa ja melodisempaa. Laulajan ääni oli aivan mahtava, ei heti olisi uskonut että laulaja on nuori amispoika. Niin ihanasti ja puhtaasti pääsi korkeallekin. Siinä bändissä sitten taas harmitti kun kitara oli niin hiljaisella, koska hienot kitarasoolot eivät kuuluneet kunnolla. Mutta aivan mahtava oli.

Ruoja sitten taas ei oikein ollu makuuni, örinäbändi oikein. :D

Lomaloma

Huomenna alkaa koulu, vai pitäiskö sanoa että "alkaa", sillä opettaja laittoi viestiä eilen että aloitamme kouluvuoden kahvittelemalla luokan kesken jossain. Tapaamme aamulla kymmenen maissa jossain Carelicumissa, pitää vielä selvittää missä se Joensuussa sijaitsee.

Nyt siis vietän pientä lomaa kotona äidin ja isän luona. Tulimme tänne perjantai iltana, ja tänään iltapäivällä olisi tarkoitus lähteä ajelemaan takaisin itään. On menny nää päivät kyllä ihan hurjan nopeasti. Liian nopeasti!

Eilen illalla käytiin serkun luona, pitkästä aikaa pääsin viettämään aikaa kummipoikani kanssa. Voi kuinka hän vain kasvaa ja kasvaa.. Eilen hänellä oli jo ensimmäinen koulupäivä, miun pikku ekaluokkalainen <3

Kummipojalla on myös söpöin kissanpentu ikinä! Hellyydenkipeä pitkäkarvainen pikkupentu.

Kirjoittelen paremmin muista tapahtumista joissa olen nyt ollut. Jatkan ensimmäistä auringosta nauttimistani, ja rentoudu ennen kotiin lähtöä. Nauttien mansikoista ja vadelmista.

Mihin kesä katoaa?

Tajusin eilen illalla töissä asian, joka sai mieleni järkkymään.
Tajusin että minulla on enään 2 viikkoa töitä, jonka jälkeen 4 vapaapäivää ennen koulun alkua.
Mihin tää kesä on menny? Kesä joka ei edes oo tuntunu kesältä.. En oo vielä edes sisäistäny kunnolla että ois kesä. Ja kohta se on jo "loman" osalta ohitse ja takaisin kouluun paluu. JÄIKS!
Se olisi sitten viimeinen vuosi koulua, toivottavasti pitkään aikaan. :)
Jos sitten taas tää mun olematon sosiaalinen elämä vilkaistuisi, ainaki joka päivä näkee kavereita. Mietin vaan että miten tää takamus ja selkä kestää yhtäkkiä taas istua 90 minuutin pätkiä.. Koko kesä menny jalkojen päällä ollen ja kävellen jatkuvasti (vastapainona löhöily), ja kohta pitäisi taas vain istua ja kuunnella ka opiskella..
Mutta toivottavasti se kesä alkaa sitten koulun myötä, sään puolesta nimittäin! :)

Mutta nyt jälleen alan valmistautua henkisesti töihin lähtöön, kuudes päivä putkeen. Huomenna yks vapaa ja taas maanantaina töihin. Tää viikko on ollu kyllä jotenkin uuvuttava töissä, tuntunut että on hirveä härdelli koko ajan. Ja vielä kun vklopun 3 vapaapäivää ei ollu mitään hyvä unisia ja siinä mielessä akkuja lataavia. Mutta kyllä silti virtaa riittää ja jaksamista. Ainoa miinus tässä viikossa on ollut se, että murun kans yhteinen aika on ollut todella vähäistä. Koska koko viikon melkein mulla on ollu iltavuoroa ja yks pitkä vuorokin, ja muru on aamut aina ollu töissä ja iltasin sitte uistelemassa parina iltana ku oon tullu ite kotiin myöhällä. Mutta eiköhän tän kestä, ku tietää että yhteistä aikaa meillä kuitenkin on vielä kymmeniä vuosia olla yhessä. <3