Pitkästä aikaa

On taas ollut lähemmäs pari kuukautta hiljaiseloa täällä blogissa.
Hieman ehkä inspiraation puutteesta, mutta lähinnä koulu on vallannut ison osa aivotoiminnastani. Tuntuu ettei päähän mahdu muuta. Niin ja vkloppuisin välillä töissä. Varsinainen vapaa-aika on jäänyt melko vähiin. (Varsinkin kun viime viikolla menin vahingossa katsomaan jakson Gleetä ja koukutuin).
Ensi viikolla alkaa myös työssäoppiminen, joten enään ei tarvitse jokapäivä ajaa reilua 60km koulumatkoja. Harjoittelun aikana päivässä tulee ajoa vajaa 30km.
Ja tänään tajusin kuinka lähellä joulukin jo on!
Maanantaina alkaa 6viikon harjoittelu, ja kun se päättyy on jo joulu vajaan viikon päästä! Apuva.. Aaaapuuuva! :D

Tässä parin kuukauden aikana on elo ollut ihan mukavaa. Sormus sormessa lakkasi tuntumasta oudolta heti ensimmäisen päivän jälkeen. Nyt on todella outo olo kun töissä ei sormusta saa pitää. <3
Hiukset on saanu hieman uudistusta, enää en oo niin blondi. Kuvia en nyt tähän postaukseen laita, koska väsyttää hirveästi ja en jaksa siirtää kuvia puhelimesta koneelle. Sori oon laiska.

Piti selittää enemmänkin mutta ajatus katkes ihan täysin, joten parempi lopettaa tähän. Yritän palailla lähiaikoina. Mutta en lupaa päivän tai viikon tarkkuudella, sillä nyt vkloppuna lähden kullan kans viettämään ensimmäistä kaksinkeskistä vkloppua! Tsaijaijai :) Ja ens viikolla alkaa se työssäoppiminen, joka pelottaa minnuu ihan hirveesti ja varmaan ensimmäinen viikko menee ihan jäiks olossa. 

Rakastan Rakastan Rakastan

Miltä näyttää kaksi onnellista jokkista katsomassa?

No tältä tietysti!

Ja miksi niin onnelliset?

No koska tämä <3

Ihana rakas kultani, tuo oma pikku rakkauspakkaus, yllätti miut ja kosi kesken jokkis kisojen joita lähdettiin katsomaan työpäiväni jälkeen.

Jotain niin ihanaa <3

Ja voi kuinka olen onnellinen <3

Voisin melkein sanoa että onnellisempi en voisi nyt edes olla <3

Joskus pitää vähän käyttää ylipaljon hömppäsanoja ja pistää teksti siirappiseksi, mutta eikös tää oo ihan hyvä syy tehdä niin ? :D

Kulta siis kosi minua viime lauantaina, eli toissapäivänä.

Paikassa josta meidän tapailumme melko tarkkaan kaksi vuotta sitten alkoi <3

Melko romanttista, vaikka toisaalta romantiikka sinänsä on kaukana siitä paikasta. Mutta siltikin se oli romanttista, koska rakkaus <3

Nyt on opettelu käyttämään sormusta, ilman että minuutin välein pysähtyy tuijottamaan sitä niin että ajatus katkeaa.. Se on niin kaunis <3

Eilinen naururikas päivä

Oon nyt siis viimeisen vuoden lähihoitajaopiskelija, 15L luokalla. Meidän luokan vastuulle tuli järjestää ohjelmat kaikkien uusien ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelijoiden ryhmäytymiset Kotilahdessa. Luokkia on viisi, joten meidän luokka jaettiin viiteen osaan ja jokainen ryhmä siis järjesti yhen päivän. Ryhmä jossa mie olin yhtenä vetäjänä ryhmäytettiin eilen. 
Koko eilisen aamun ja toissaillan olin paniikissa, stressasin ryhmäytystä ja miten se menee. Osaanko selittää selkeesti ja miten meidän ryhmältä sujuu yhdessä se päivä. Mutta turhaan panikoin!
Parempaa ryhmää en ehkä olisi voinut saada, kaikki sujui vallan mainiosti. Ja ryhmäytettävä ryhmä oli myös ihana, todella reipas ja energinen. Lähtivät mukaan kaikkeen hyvin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! :)

En todella muista koska viimeksi olisin nauranu niin paljon yhden päivän aikana! Siis aivan tajuttoman huikeeta, kyllä nauruhermot sai treeniä, ihan niinkuin kaikki muutki lihakset. Päivän päätteksi posket oli ihan turtana nauramisesta. Tällaisia päiviä haluan todella lisää! Unohtuu kaikki murheet ja maailmalliset kriisit. Päivä oli täynnä touhua ja yhdessä oloa, kysyimme nuorilta myös palautetta päivästä niin se oli pelkkää positiivista. Saatiin ihan erityismaininta siitä kuinka positiivisia ja mukavia oltiin. 

Ah, leikki ja leikkimieliset pelit ovat ihan jääneet unholaan.. Niitä pitäisi kyllä enemmän pitää yllä. Koska muutenhan mieli äkkiä vanhenee! Tuli taas nimittäin sellainen olo että ois ihan nuori vielä! Paitsi silloin kun piti tehdä jotain jumppaliikkeitä ja mie en taipunu ja romahin mahalleni maahan, mutta pikkuvikoja. :D Mielikin virkistyi ja kun ryhmäytymispäivä päättyi kolmen jälkeen, pysyi ylienerginen hilpeyspirteys olo vielä monta tuntia sen jälkeen. Uutiset meinasivat pilata illan, mutta sitten lopetin niiden murehtimisen ja aloin lukea läpi nuorten palautteita, koska otin ne kotiin. Ne piristivät ihanasti ja sitten en enään lukenut uutisia. Haluan olla iloinen, rakastan olla iloinen, maailmassa pitäisi olla enemmän iloa ja riemua!
Olen puhunut.. :D

Voi tätä ilon ja onnen päivää, ja huonoja uutisia

Oikeasti tänään oli ihan hurjan ihana ja hauska päivä!
Pitkästä aikaa päivä, kun mielessä ei pyörinyt mikään muu kuin vain hauskanpito! :) 
Tälläista tarvis useammin, tuntuu että joka tuutista tulee vain koko ajan huonoja uutisia.. Koko ajan mieltä painaa jokin, en halua katsoa uutisia, en halua kuunnella uutisia, välillä mietin että koska facebookistakin on tullut uutissivusto -> huonojen uutisten sivusto. Pakolaiset sitä, pakolaiset tätä, eduskunta sitä ja eduskunta tätä, plus siihen lisäksi vielä kaikki sotauutiset ympäri maailman, väkivalta uutiset, liikenneonnttomuudet, kuolemat, listaa voisi jatkaa vielä pitkään.. En pidä huonoista uutisista, en yhtään. Melkein tuntuu että nykypäivänä on mahdottomuus olla koko päivä aamusta iltaa 100% onnellinen ja tuntea olonsa turvalliseksi. Ei, jos koko päivä on mennyt hyvin onnistuen välttämään kaikki uutiset, niin illalla viimeistään niihin törmää ja saattaa kokopäivän jatkunut hyvä mieli unohtua. 
Haluaisin aina vain lukea hyviä uutisia, kuten häistä, vauvoista, eläimistä, pelastumisista ja vain ihan tavallisia hyviä uutisia. Olisi helpompi olla onnellinen, ja vaikka sitten niiden ansiosta itkeä niitä ilon kyyneleitä.
Tekisi mieleni avautua pakolaisista ja eduskunnasta, mutta en jaksa. En halua että joku erimieltä kanssani oleva alkaa kinaamaan vastaan ja hokemaan että pitäisi selvittää faktat ennenkuin kirjoittaa mitään. Sillä tiedän kyllä faktoja, mutta tiedän että jos alkaisin kirjoittamaan oikein sydämeni pohjasta, niin asiat tulisi varmasti kirjoitettua kärjistetysti ja siten että unohtaisin mainita olennaisia asioita, kuten sen että minulla ei ole mitään heitä vastaan jotka eivät mitään pahaa tee. Joten lyhyesti: maassa maan tavalla.
Ja eduskunnan touhut.. En tykkää, en tykkää ja vielä kerran en tykkää.
Adressi - Säästötalkoot eduskuntaan <<< Käykää allekirjoittamassa jos yhtään siltä tuntuu!
Kävin allekirjoittamassa itse tuon, sillä mielestäni samat säännöt pitäisi olla heilläkin. He latelevat meille leikkauksia tai heidän kielellään "säästöjä", mutta itseltään eivät leikkaa mitään, vaikka tienaavat paljon paljon enemmän vähemmällä työllä ja pidemmillä lomilla... Tästäkin voisin avautua enemmän, mutta en jaksa. En halua pilata tän päivän hyvää fiilistä tän avautumisen pohjalta.

Nyt kun tässä näköjään hyvän päivän purkaus päättyikin pitkään negatiivissävytteiseen kirjoitukseen, en halua enään tähän loppuun avata ihanaa päivääni. Nyt lupaan että tästä päivästä tulee postausta huomenna! Koska aion kirjoittaa sen nyt, mutta ajastaa huomiselle. :)
Mutta toivottavasti teilläkin on iloa ja naurua elämässänne, näistä kaikista maailmaa ja Suomea ryöpyttävistä asioista huolimatta. :)

Kouluväsymys

Tuntuu jotenkin että nyt ku koulut alko pari viikkoa sitten, ni on iskenyt hirvee väsymys. En oo valvonut pitkään iltaisin, ja joka yö nukkunu tyyliin 8h. Koulu ei oo vielä ollu raskasta ja työlästä, lähin hitaasti lähteny etenemään asiat ja ollu rentoja päiviä. Mutta silti, aamusin ei millään silmät aukeis ja kroppa nousis sängystä. Ja sitten kun nousee ni se ei tahdo toimia, josta johtuen kouluun lähtö tapahtuu joka aamu viimetipassa. Pitää vain toivoo että väsymys ny pikkuhiljaa alkais väistyä sivuun, koska en haluais aina istua koomasena tunneilla, periaatteella "eini on paikalla muttei läsnä". Motivaatiotakin löytyy koulun suhteen ja halua oppia.
Vklopuksi otin töitä, kaks aamuvuoroa, ni ei saa nukkua pitkään ees silloin. Mutta toisaalta jos se sais tätä aamurytmiä pidettyä kasassa ja edesauttaisi virkeämpään ensi viikkoon? En tiedä, ehkä tai ehkä ei.

Nyt on tosiaan vähän reilu pari viikkoa koulua takana, ja perus koulupäivien lisäks ohjelmassa on ollut luokan kanssa kahvittelua, kodalla istumista, sekä Amiksia Ilosaaressa tapahtumassa piknikkiä vietellen.

Muutama sananen tapahtumasta:

Ilosaareen kokoontui kaikki Joensuun amikset, eli meitä oli siellä melko lössi. Meidän luokka pysyi koko ajan samassa porukassa, omien ruokiemme ympärillä. 

Ukkosmaine oli ainoa koulun ulkopuolelta tullut bändi. Se esiintyi viimeisenä ja oli oikein kiva! Iloisen rempseää diskopoppia hassuilla sanoilla ja päähänjäävillä renkutuksilla. :D

Hetken mielijohde, Dencera ja Ruoja ovat koulun oppilaiden bändejä.

Hetken mielijohde oli punk bändi. Ihan kuunneltavaa,  mutta hieman häiritsi kun sanoista ei saanut selvää kunnolla koska musiikki oli niin paljon kovemmalla kuin mikrofoni.

Dencera erosi edellisestä, musiikki oli tyyliltään rokimpaa ja melodisempaa. Laulajan ääni oli aivan mahtava, ei heti olisi uskonut että laulaja on nuori amispoika. Niin ihanasti ja puhtaasti pääsi korkeallekin. Siinä bändissä sitten taas harmitti kun kitara oli niin hiljaisella, koska hienot kitarasoolot eivät kuuluneet kunnolla. Mutta aivan mahtava oli.

Ruoja sitten taas ei oikein ollu makuuni, örinäbändi oikein. :D

Lomaloma

Huomenna alkaa koulu, vai pitäiskö sanoa että "alkaa", sillä opettaja laittoi viestiä eilen että aloitamme kouluvuoden kahvittelemalla luokan kesken jossain. Tapaamme aamulla kymmenen maissa jossain Carelicumissa, pitää vielä selvittää missä se Joensuussa sijaitsee.

Nyt siis vietän pientä lomaa kotona äidin ja isän luona. Tulimme tänne perjantai iltana, ja tänään iltapäivällä olisi tarkoitus lähteä ajelemaan takaisin itään. On menny nää päivät kyllä ihan hurjan nopeasti. Liian nopeasti!

Eilen illalla käytiin serkun luona, pitkästä aikaa pääsin viettämään aikaa kummipoikani kanssa. Voi kuinka hän vain kasvaa ja kasvaa.. Eilen hänellä oli jo ensimmäinen koulupäivä, miun pikku ekaluokkalainen <3

Kummipojalla on myös söpöin kissanpentu ikinä! Hellyydenkipeä pitkäkarvainen pikkupentu.

Kirjoittelen paremmin muista tapahtumista joissa olen nyt ollut. Jatkan ensimmäistä auringosta nauttimistani, ja rentoudu ennen kotiin lähtöä. Nauttien mansikoista ja vadelmista.

Mihin kesä katoaa?

Tajusin eilen illalla töissä asian, joka sai mieleni järkkymään.
Tajusin että minulla on enään 2 viikkoa töitä, jonka jälkeen 4 vapaapäivää ennen koulun alkua.
Mihin tää kesä on menny? Kesä joka ei edes oo tuntunu kesältä.. En oo vielä edes sisäistäny kunnolla että ois kesä. Ja kohta se on jo "loman" osalta ohitse ja takaisin kouluun paluu. JÄIKS!
Se olisi sitten viimeinen vuosi koulua, toivottavasti pitkään aikaan. :)
Jos sitten taas tää mun olematon sosiaalinen elämä vilkaistuisi, ainaki joka päivä näkee kavereita. Mietin vaan että miten tää takamus ja selkä kestää yhtäkkiä taas istua 90 minuutin pätkiä.. Koko kesä menny jalkojen päällä ollen ja kävellen jatkuvasti (vastapainona löhöily), ja kohta pitäisi taas vain istua ja kuunnella ka opiskella..
Mutta toivottavasti se kesä alkaa sitten koulun myötä, sään puolesta nimittäin! :)

Mutta nyt jälleen alan valmistautua henkisesti töihin lähtöön, kuudes päivä putkeen. Huomenna yks vapaa ja taas maanantaina töihin. Tää viikko on ollu kyllä jotenkin uuvuttava töissä, tuntunut että on hirveä härdelli koko ajan. Ja vielä kun vklopun 3 vapaapäivää ei ollu mitään hyvä unisia ja siinä mielessä akkuja lataavia. Mutta kyllä silti virtaa riittää ja jaksamista. Ainoa miinus tässä viikossa on ollut se, että murun kans yhteinen aika on ollut todella vähäistä. Koska koko viikon melkein mulla on ollu iltavuoroa ja yks pitkä vuorokin, ja muru on aamut aina ollu töissä ja iltasin sitte uistelemassa parina iltana ku oon tullu ite kotiin myöhällä. Mutta eiköhän tän kestä, ku tietää että yhteistä aikaa meillä kuitenkin on vielä kymmeniä vuosia olla yhessä. <3 

Bimmerpartyt 2015

Viime viikonloppu kului Kalajoella, Bimmerpartyjen merkeissä ja mitä parhaimmassa seurassa!

Tapahtuma on ollut haaveenani jo monia vuosia, mutta nyt ensimmäistä kertaa sain mahdollisuuden sinne osallistua.

Ja jos se on minun päätettävissäni, niin sinne myös ensi vuonna lähden!

Aivan huippu reissu!

Olin siellä poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa. Porukka oli minulle melko vieras, sillä vain kaksi heistä oli sellaisia joiden kanssa minäki olen suht paljon tekemisissä. Osan näin ensimmäistä kertaa, ja osan olen tämän lähes 2 vuoden aikana nähnyt kerran tai pari. Etukäteen hieman pelotti että miten viihdyn niin vieraassa porukassa, mutta viihtymisen kanssa ei tullut kyllä missään vaiheessaa yhtään ongelmaa. Tuo porukka oli mitä mahtavin! :) Oikee apinalauma ;)

Kuvassa näkyy meidän telttarivari. Yksi teltoista näkyy oikeassa kulmassa kulman verran. Minun ja murun teltta on tuo vaalean vihreä vasemmalla. (oikeastaan muutaman pienen sattuman kautta tuo on meidän toinen teltta vklopun aikana, kuka sitä vain yhteen telttaa tyytyisi? :D)

Ja kävi hyvä tuuri, sillä partyilla oli myös pari pikkuserkkuani ja heidän leirinsä oli noin 10 metrin päässä, tai no ehkä 15-20 metrin. Oon huono arvioimaan matkoja. Mutta huuto ja näköetäisyys oli, tosin enemmän käytimme puhelinta ja vierailuja toistemme leireihin, nähdäksemme onko toinen paikalla.

Näin myös partyilla vanhoja tuttuja vuosien takaa. Joita en ole nähnyt moneen vuoteen.

Myös uusia tuttavuuksia syntyi, tai no sellaisia jotka olivat siellä samoissa porukoissa ja mukavaa juttuseuraa, mutta joiden nimet eivät edes jääneet mieleen. Eli onko ne sitten hetkellisiä tuttavuuksia?

Perjantaina partyilla esiintyjänä oli Spekti, ja olin melko liekeissä. Tapasin hänet kasvotustenkin bäkkärillä ennen keikkaa (ja edustin... "esitäks sie sen räikkös juokan lahdin".. oisin voinu ees osata puhua ku se suuki piti avata..) :D Mutta keikka oli hyvä, ja pääsin lähes eturiviinki. Hyvät muistot jäi! Mutta ois se keikka saanu kestää vaikka useammankin tunnin, siellä ei tullu kylmä ku oli paljon porukkaa ja kova meno. Sen jälkeen sitten tulikin kylmä, hyi kun on kylmät yöt tänä kesänä! Mutta mitä sitä voi odottaa kun päivätkin on niin kylmiä..

Yllä on kuvia lauantain burnis kisasta. Onneks alku kisasta oli kuiva asfaltti ja sateeton sää. Saatiin edes vähän kunnon savuja ilmoille! Mutta sitten alkoikin sataa ja savut jäi laimeemmiks. Vaikkakin tehokkaammat autot silloinki helposti sai kumin palamaan. Niistä ei vaan oo kunnon kuvia, ku oli vaikee pitää sateenvarjoa ja kuvata samalla puhelimella. Varsinki kun sateenvarjoa piti yrittää pitää myös kahden muun päiden päällä.

Saatiin lauantaina nauttia "helteestä" jopa tunti-pari, ennen sään kylmenemistä, taivaan täydellistä pilveentymistä ja sateita. Mutta sen verran vissiin tottumaton mun iho aurinkoon (mut ihmekös se kun tänä kesänä en oo auringos kerinny yhtään oleen, kiitos aurinkoisten päivien työvuorojen), sillä sunnuntaina nenä oli arka ja punainen, kuten myös poskipäät, dekoltee ja olkapäät lievästi. En ois kyllä heti uskonu oikeasti että siinä kerkeis palamaan, koska siinä ei todellakaan ollut niin hirveän kuuma edes, ja tosiaan kun aurinko ei paistanut hirveän kauaa ihanasti. Mutta nyt kävi näin. :D

Loppuun kuva parista apinasta. ;)

Ja video :)

Paluu arkeen

Vkloppu oli mitä mainioin! Ja väsymys on nyt sen mukainen.. Tänään oli aamuvuoro ja herätys klo: 5.30, enkä oo vielä koko kesän aikana torkuttanu yli kuuteen.. Voihan väsymys! Tuntu että töissä heräs joskus puolenpäivän aikaan vasta kunnolla. Tulin kotiin kolmen jälkeen ja iski virtapiikki, jonka aikana tiskasin jäätävän tiskivuoren ja leivoin muffinsseja.
Kirjoitan lisää mun vklopusta, kunhan vähän virkistyn ja aivot toimii paremmin. Eli en tänään. :D

Ei perhettä rakkaampaa :)

Viikko sitten olin niin onnellinen, koska äiti, isä ja pikkuveljeni kävivät täällä kyläilemässä <3

Harmi vaan että mulla oli töitä ja töitä (ylläri sinänsä). Ensin ne oli torstai-illasta lauantai päivään, sitten ne lähti Kesälahdelle pariks päiväks ku mulla alko iltavuoro ja aamuvuoroja. Takaisin meille tulivat maanantaina päivällä. Ja sitten tiistai mulla olikin vapaa, ja se vietettiin yhdessä perheenä. :) Harmi ku kullalla oli töitä.. Ja harmi ku sisko ei ollu mukana. Mutta eiköhän tuoki loppukesästä tänne eksy! ;)

Tiistain vapaata mietittiin yhdessä että mitä tehtäisiin. Ideoita heiteltiin sinne tänne, ja lopulta päädyttiin lähtemään Joensuuhun, tutustumaan taitokortteliin. Ja pakko sanoa että odotin hienoa kokemusta ja paikkaan tutustumista, mutta silti odotukseni ylittyivät. Siellä oli todella viihtyisää, ja kaksi tuntia meni niin että hurahti!

Päivän asua. Ostin niin ihania paitoja ja mekkoja yhdeltä työkaverilta, että olin niin innoissani kun tuli mahdollisuus käyttää heti yhtä paidoista. Tässä kuvassa paita ei näy kunnolla, mutta ainakin itse tykästyin niiiin kovasti! Hiukset laitoin sivunutturalle ja peitin huonostionnistuneen kohdan ihanalla kukkakoristeella. :)

Kiersimme erilaisia pikkuputiikkeja ja kävimme pienenpienessä, mutta sitäkin ihanemmassa Kotileipiurin herkkupajassa kahvilla ja muffinsseilla. Ymmärtääkseni he tekevät siinä kahvilassa itse kaiken mitä on tarjolla, ja kun katselin ympärilleni niin näin että mainostavat tekevänsä myös tilaustöitä.
Melkein kaikki otimme ihanat suklaamuffinssit, ja voin sanoa että ne eivät vain näyttäneet hyviltä! :) 

Onnellisena tyttönä on helppo hymyillä, koska ympärillä oli niin rakkaita ihmisiä koko päivän! Liian harvoin nään perhettäkin, koska työt, sekä koulun aikana rahatilanne joka ei salli joka kuukausi Suomen halki matkustamista edestakas.
Rakastan asua täällä Itä-Suomessa, mutta ainoa miinus tässä on että oma perhe ja tärkeät ihmiset ovat niin kaukana itsestäni. Ois niin kiva jos sais lännestä perheen, suvun ja ne ihanimmat kaverit tänne itään! Pysyvästi

Taitokorttelissa oli erilaisia käsityömyymälöitä, näyttelyä ja paljon kaikkea ihanaa! Paikka on myös hyvin lapsiystävällinen ja samassa sisäpihapiirissä on myös perheentalo. Kyllä oikein oiva paikka, jota voin suositella kaikille Joensuussa käyville "turisteille" ja miksei paikkakuntalaisillekin. :)
 
Kun palasimme Taitokorttelista autolle, tuli eteen uusi mietintä. Kaikilla oli nälkä, mutta mihin sitä mentäisiin syömään? Selasimme puhelimilla erilaisia ruokapaikkoja Joensuussa ja lopulta päädyimme syömään Rossoon.

Rossossa otimme kaikki jonkinsortin pihvejä. Oli ihan mahdottoman hyviä! Ja vatsat tuli täyteen. En vaan huomannut (ehtinyt) ottaa kuvaa houkuttelevan näköisestä annoksestani.

Mie ja ihana pikkuveljeni <3 Tuo melkein pään verran pidempi, herra 13v.... :D

Heidän käynnistään sai niin paljon virtaa ja energiaa. Kyllä perhe on rakas :) <3

Kaikki kuvat on otettu puhelimella, koska olin laiska enkä jaksanut raahata kameraa mukana.

Heipähei

Pitkä tauko ollut taas tässä kirjoittelussa, mutta syytän siitä töitä ja hirmuista väsymystä joka tuntuu olevan läsnä 24/7. Kun päivissä ei vain riitä tunnit tarpeeksi pitkiin yöuniin!

Mutta nyt otan itseäni tänään niskasta kiinni ja aion kirjoitella postauksen tai pari, ja laittaa ne ajastuksella tulemaan, niin ei kerralla sitten pamahda montaa tekstiä. Tai yhtä superpitkää. :D

Tänään ois tarkoitus värjätä juurikasvu pois, se kun alkaa olla jo melko pitkä. Viimeksi olen värjännyt näitä ennen joulua! :D Saas nähdä mitä tästä tulee ku yksin värjäilen. Mutta ei kai se kovin pahsti voi epäonnistua? :D
Värjäyksen lisäksi tänään pitäis siivota ja tehdä vähän sitä sun tätä, miettiä vähän jo viikonlopunkin tavaroita; mitä pakata mukaan Kalajoelle. Mutta siitäkin lisää sitten seuraavissa postauksissa. :)

Happyhappy

Vaikka tää neljä viikkoo ykkösvapailla tuntuu kestävän ikuisesti, vaikka samalla aika menee älyttömän nopeasti oon tällä hetkellä niin iloinen! :)

Syy siihen on yksinkertainen: illalla äiti, isä ja veli tulee kylään! Eikä oo tietoo kauanko ne on täällä. Ainoo harmi että kaks seuraavaa päivää on iltavuoroja, ni en kovin paljon pääse nauttimaan perheen seurasta. :(

Mutta ihanaa silti pitkästä aikaa nähdä heitä <3
Sisko ei tuu nyt mukana, mutta tulee kuulemma sitte joku toinen viikko yksin. En malttais odottaa sitäkään! :)

Mutta nyt takaisin siivoamaan viime hetken siivouksia.

Voihan työt

Nämä kuvat on otettu juhannus viikolla, jolloin aloin kirjoittamaan postausta joka sitten melkeinpä jäi näiden  kuvien  tasolle. Tuntuu että elämässä ei tällä hetkellä oo paljon mitään muuta kuin töitä.

Mutta en valita, oon kiitollinen ja onnellinen että sain kesäks töitä.

Nyt vaan on menossa 4 viikon jakso, jolloin mulla on pelkkiä ykkösvapaita. Eli yks vapaapäivä siellä sun täällä. Ja vuorot vaihtelee niin ettei perässä tahdo pysyä,  tää viikko meni aamu-ilta-aamu-ilta-aamu. Voi kuinka ilta-aamu vuorot on ikäviä, kerkiää välissä vaan käydä kotona nukkumassa. 

Mutta kaikesta tästä huolimatta olen onnellinen. Väsynyt, mutta onnellinen.

Ja kun kesä on ohitte, koulu tuntuu varmasti melkein kuin lomalta. :D

Ja töissä jaksamista helpottaa tieto siitä, että kun nää neljä viikkoo ykkösvapailla on ohitte ni mie pääsen jätkien kans viettään kolmen päivän vapaat Kalajoella! :)

On jotain mitä odottaa. 

Ja arki jatkuu

Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus!

Itse olin kaikkina päivinä töissä ja vasta eilinen maanantai oli vapaa. Mutta en silti sano että itselläni olisi ollut huono juhannus, vähän vain erilainen. Ja perjantai iltana pääsin katsomaan kokkoa ja nauttimaan muutaman siiderin kavereiden kanssa, koska lauantaina oli vasta iltavuoroon meno.

Sunnuntaina oli ensimmäinen kesäpäivä mun mielestä, ensimmäinen päivä kun minä vilukissa pärjäsin ulkona shortseissa ja topissa! :) Onneks oli aamuvuoro, ni oli koko ilta aikaa nauttia ulkona olosta murun kans. 

Ulkoilutettiin murun avo autoakin.
Sellaisia päiviä lisää tähän kesään kiitos! Eilen puolestaan käytiin siivoamassa mökkiä kesäkuntoon ja käytiin saunassakin siellä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. 

Tänään on kummipojan synttärit, mutta tän lähes 500km välimatkan takia en pääse kasvotusten häntä onnittelemaan :(
Mutta kuinka nopeasti aika oikein menee? Muistan vieläkin ristiäiset ja ensimmäiset sanat. Mutta nyt hän täyttää jo 7-vuotta ja menee syksyllä kouluun. Missä on minun pikkuinen rakkaani? :o

Nyt jatkan valmistautumista työpäivään  (syömistä, heräämistä kunnolla, jne..)

Kokko on tässä vaiheessa jo melko hiipunut, itseasiassa istuin kaverin kanssa koko reunalla ilta yöllä jutellen, koska siinä oli mukavan lämmin paikka.

Oon niin onnellinen

https://youtu.be/x9FCShjMmmk

Ensimmäinen lukuvuosi kohta ohi

Vielä tämä vkloppu ja ensi viikko, niin ensimmäinen lukuvuosi lähihoitajaopintoja on takana. Virallisesti se olisi loppunut viimekuun loppuun, mutta minun täytyy korvata harjoittelua kaksi viikkoa nyt kesän alusta, niin sitten on polven takia aiheutunut 3 viikon sairasloma korvattu. Ja voin syksyllä aloittaa osaamisala-opinnot.

Tämän ensimmäisen vuoden aikana olen oppinut paljon uusia asioita, koska en ole tiennyt etukäteen oikeastaan melkeinpä yhtään vanhus- ja vammaistyöstä. Tämä viimeinen osio mitä oli kevään viimeiset kuukaudet oli kaikista tutuin, ja itselle miellyttävin; KTO eli kasvun tukeminen ja ohjaus. Päiväkotijakso. Olisi ollut niin ihana aloittaa päiväkotiharjoittelun jälkeen kesäloma, hyvillä mielin. Mutta joskus kaikki ei vaan mee niinkuin ois ajatellu. Silti olen todella onnellinen siitä, että tämä korvaus onnistui näin ja että korvattavaa ei ollut enempää. Koska jos sairaslomani olisi ollut keväällä paljon yli 3 viikkoa ja korvattavaa jäänyt niin paljon etten olisi saanut nyt kesäkuussa niitä suoritettua, olisin joutunut korvaamaan loppuun syksyllä. Se olisi johtanut siihen että osaamisalaopintoni olisivat lykkääntyneet vuodella. Onneksi se kauhukuva ei toteutunut!

Luokkani 14H oli aivan mahtava! Sain paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia. Jo se sai joka aamu heräämään hyvillä mielin ja lähtemään kouluun. Tiesi näkevänsä ihania ihmisiä.
Vaikka lähdin amikseen, enkä aikkarille, en joutunut vasta yläasteelta päässeiden teinien sekaan, vaan meidän koko luokkamme koostui jo ennestään toisen ammatin tai ylioppilastutkinnon omaavista ihmisistä. Ikähaarukka 19-n.50v. Eli todella laaja. Mutta silti kaikki olivat kuin samaa joukkoa, eikä ikäeroja huomannut missään. Paitsi pikkujoulujen jatkopaikkaa valitessa piti katsoa baarien ikärajat tarkemmin, jotta kaikki pääsisivät mukaan.

Siitä johtuen että kaikilla meillä oli ennestään jokin tutkinto, me valmistumme kaikki 2 vuodessa, jos kaikki menee suunnitellusti hyvin. Kyllä tiedän jo muutaman joilla se ei näin tule menemään erinäisistä syistä, esim. vauvojen takia.
Me siis kävimme tämän esimmäisen vuoden aikana kaikki samat asiat, mitä peruskoulupohjaiset käyvät kahdessa vuodessa. Toki meillä ei ole yleissivistäviä aineita, mutta kyllä pakko sanoa että välillä oltiin todella tiukilla henkisesti! HH-jakso esimerkiksi oli ihan tappotahtia etenevä.. Esim. meillä oli 2,5 viikon aikana 6 kokeet.. Mutta niistä selvittiin, joten enään ei voi kuin olla tyytyväinen itseensä!  

Suurin osa opettajistakin oli hyvin mukavia. Toki heidän joukostaan löytyi myös niitä yksilöitä joita ilmankin olisi pärjännyt vallan mainiosti, ellei jopa paremmin. :D
 
Kun hain tuohon kouluun, en todellakaan tiennyt mikä minua odotti.
Mutta onneksi voitin omat ennakkoluuloni, en epäröinyt ja lähdin rohkeasti pääsykokeisiin ja sieltä hyväksynnän jälkeen opintoihin.
Olen kasvanut tämän vuoden aikana henkisesti, ainakin omasta mielestäni.
Tämä koulu on avannut minulle myös ovia työelämään. Olen kahdessa harjoittelupaikassani käynyt tekemässä sijaisuuksia, ja kesätöihin pääsin niistä toiseen. Samaan missä nyt teen viimeisiä harjoitteluviikkojani.

Ensi vuotta siis odotellessa! Odotan jo innolla että pääsen tutustumaan uuteen luokaani, josta lähes puolet on nyt tän vuoden luokalta samoja naamoja. Eli ei ees paniikki iske siitä että joutuisi taas yksin keskelle vieraita ihmisiä.

Tämä koulutus on minulle toinen. Kaksi vuotta sitten valmistuin artesaaniksi, mutta sen koulun aikana tajusin että se ei ole sitä mitä haluaisin tehdä työkseni. Tosin sillä alalla työpaikatkin ovat hyvin vähissä... Lähdin Punkaharjulle lasten- ja kodinhoidon linjalle, jonka aikana tulevaisuuden haaveeni hieman selkiytyivät. Siellä sain rohkeuden hakea tähän nykyiseen kouluuni. Vuoden päästä (toivottavasti) minulla on jo kädessäni valmistuneen lähihoitajan paperit, toivon että työpaikkakin voisi jo olla tässä vaiheessa. Luultavasti kun valmistumiseni tapahtuu huhtikuun lopulla jo.
Toiveeni on jonain päivänä olla päiväkodissa töissä, "hoitotätinä". Toivottavasti se vain toteutuu.

Viime viikolla

Viime viikko oli sään puolesta tosi ihanan lämmin.

Päiväkodissa lapset paineli jo joinain päivinä t-paidoissaan, ja mieki pärjäsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ilman takkia ulkona! Se on jo paljon se. :D

Käytiin murun kans avolla ajelemassa, nautittiin yhteisestä ajasta ja säästä.

Sitä on ihana elämä, nauttimista arjen pienistä hetkistä. :)  

 

Viime viikolla saatiin murun kans vieraita lännestä! Pikkuserkku tuli yökylään kihlattunsa kans maanantaina, tiistai aamuna he sitten jatkoivat matkaansa Kolille vaeltamaan. Torstaina he sitten palasivat taas meille.

Oli niin ihana nähdä heitä pitkästä aikaa! Ja oli taas niin ihana saada omia kavereita lännestä kylään. Tai siis pitäisi sanoa että "taas". He ovat ainoat kaverini jotka ovat käyneet täällä idässä meidän luona kylässä.. He kävivät viime syksynä kerran, ja nyt sitten samalla viikolla kahdesti. :)

Kyllä täällä idässä olen tutustunut myös uusiin ihmisiin ja saanut kavereita, mutta ei se ole silti sama asia kuin vanhat monen vuoden takaiset kaverit. Joiden kanssa voi jakaa ihan kaiken.

Taas sai kyllä nauraa ittensä ihan kipeeks.

Voi kumpa kavereita vain kävisi joskus muitakin, tai edes nämä samat useammin.

Välillä vain tuntuu että ketään ei huvita tulla täällä käymään, että oma on valintani kun toiselle puolelle Suomea muutin.

Nautiskeltiin pikkuserkun ja hänen kihlattunsa kanssa parvekkeella ilta-auringossa vähän nameista, hyvästä seurasta ja juomista (yksistä).

Ostin viimeks laivalta lavan tuota uutta Somersby:n mustaherukka siideriä.

On ainakin mun mielestä ihan äärimmäisen hyvää.  

 

Vähän hiiri ilme, mutta eipä sen kai niin väliä. :D 

 

Kymppiryhti ja möllöttäjä, eiku! :D

Onneks säät suosi meitäkin ja päästiin nauttimaan ulkoilmasta. Pääsin kehumaan kuinka ihanan kaunis paikka tämä on näin kesäaikaan.  

 

 

Käytiin myös Rantamakasiinilla yksillä. Nautittiin terassin auringossa juomista ja "laadukkaista" jutuista. 

 

Meillä oli oikein mukavaa, ja olisin mielelläni pitänyt heidät paljon kauemmin täällä luonani!

Seuraavaa kertaa odotellessa.

Vkloppuna saatiin mitä mainioin idea, eikun... :D

Penkkipulitettiin kavereiden kanssa, mie ja jätkät.

Vähän erilaista ajanvietettä siis.

Mutta nyt pitää lopetella ja julkaista tää postaus, ja lähtee töihin, tai siis harjoitteluun.. Oon tätä monena päivänä kirjoittanu ku aina aika loppunu kesken. Mutta jos ny ei enään siirtäis eteenpäin.

Oikei mukavaa ja ihanaa kesän alkua kaikille <3  

Kesän tuloa ei voi estää

Eilen oli ihanan lämmin päivä! Voin sanoa että ensimmäistä kertaa tänä vuonna mulla tuli ulkona kuuma, ja avasin takkia. Se on jo aika hyvin tälläiselta vilukissalta mikä mieki oon.
Nyt alkaa jo itekki pikkuhiljaa tajuamaan että se kesä oikeesti kohta on täällä.
Vaikkakin tää päivä ny taas on eilisen vastakohta melkein. Lämpömittari näyttää ihanaa 15 astetta, mutta ulkona tuulee niin paljon että sitä lämpöä ei ite tunne, ja vettäkin ripsii välillä..
Mutta mie jatkan "mitä sitä oikein tekis tänään" miettimistä, joten oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Tän kuvan oton jälkeen oli pakko ottaa takki pois, en ees tiä miks se oli kiinni, koska mulla oli tajuttoman kuuma! Auto oli kuin sauna ku avasi ovet ja istu sisään, avasin oikein kattoluukunki ja fiilistelin.

Moottorin pärinää

Viime vkloppu oli todella sitä täynnä. Oon vieläkin ihan innoissani ku mietinki sitä!
Itelläni oli vapaata torstai-sunnuntai, mutta kulta oli perjantain töissä ni ei voitu lähtee pitkän vklopun viettoon kotopuoleen.

Torstaina käytiin aamusta ajaas crossilla, tai no kulta ajo ja mie kuvailin, tai paremminkin testailin miten sais hyviä kuvia liikkuvista kohteista. Sitä tosiaan pitää vielä treenata. :D

Perjantai-iltana kulta sai idea, josta ite innostuin samantien ja alettiin kyselen kavereita mukaan. Tämä johti siihen että...

Lauantaina lähdettiin aamulla ajamaan Kajaaniin, mie lupauduin jätkille kuskiks. Kajaanissa oli siis lauantaina Backwoods Cruising. Viime vuonnakin olisin halunnut ja päässyt jätkien kans sinne, mutta kuume nujersi silloin sängynpohjalle.

Lauantai oli ihan mahtava päivä! Pitkästä aikaa kuskina, pitkää matkaa hyvässä seurassa vailla huolen häivää mistään! :)
Vaikka nuo jätkät on mitä on (lue: juntteja, hölmöjä, ihania), niiden seurassa ei voi ku viihtyä. Kaikki kunnia siis heille, auttavat kotiutumaan tänne ja pitävät mua erossa mökkihöperyydestä, ainaki vähän. :D

Backwoods Cruising on siis sellainen autotapahtuma, jossa on esillä hienoja autoja ja jokusia moottoripyöriäkin. Siellä oli lähes 6000 kävijää tänä vuonna, sekä esiintyjänä cageriders.

Sunnuntaina lähdettiin sitten samalla porukalla aamulla Ylämyllylle jokkista katsomaan, seuraan kylläkin liittyi yks likkakin. Oli siis Kevät mylly, ensimmäiset tän kauden ajot siellä radalla. Ihan huikeeta oli sielläkin. Ne oli mun elämäni toiset jokkis kisat missä oon ollu, ja opin taas ihan hurjasti uutta!

Itseasiassa ensimmäiset jokkis kisat mitä olin katsomassa oli toissa syksynä, ja sieltä mun ja murun rakkaustarina alkoi. Tuli siis hyvät muistot mieleen, samalla ku fiilistelin ajoja.

Ihana keväinen ilta

Viime viikonloppu mulla meni lähes kokonaan kotona, koska flunssa iski perjantaina melko pahasti päälle.. Ja vaikka kuinka yritin viikonlopun juoda kuumia juomia ja saada vitamiineja, niin ei.. Ei se vaan lähteny pois tai edes laimentunut.. Eli tämä viikko jatkuu hyvin tukkoisena, huonosti nukuttujen öiden kera. Möh, mutta onneksi ei kuumetta tai muuta töitä estävää tautia oo ainakaan vielä iskenyt päälle. Ni työssäoppimista oon voinu normaalisti jatkaa, eikä oo pelkoa että ketään tartuttaisi, koska melkeinpä jokainen lapsi niiskuttaa, pärskii ja yskii. Mistähän ite oisinkaan saanut tartunnan.. :D

Mutta sunnuntaina poistuin kotoakin. Ensin alkupäivästä käytiin murun kanssa syömässä äitienpäivä ateria hänen äitinsä ja isoäitinsä parissa. Sitten käveltiin takaisin kotiin. Työstin jonkun tovin tämän viikkoisen näytön suunnitelmaa, kunnes lähdettiin murun kanssa ilta-ajelulle koska oli ihan hirmuisen nätti ilta. Ensin ajeltiin hetki kylällä, mutta sitten otettiinkin suunta "meidän" mökille.

Käytiin katselemassa miltä siellä näyttäisi talven jäljiltä. Ja voi että, mie olin niin hymy korvissa! Siellä oli niin nättiä, aurinko paistoi, ympärillä  hiljaisuus ja vain lintujen ja luonnon ääniä. Toivon todella että kesällä olisi aikaa viettää siellä. Murun kanssa vähän taas mietittiinkin että mitäs siellä voisi tehdä, jotta se olisi vieläkin viihtyisämpi.

Kyllä luonnon helmassa on hyvä olla, viihdyn todella hyvin, enkä ikinä voisi kuvitellakaan asuvani missään kaupungissa. Jonain päivänä vielä murun kanssa ostetaan jokin kiva omakotitalo maaseudulta, sitä odotan innolla! :)