Olisin heti kirjoittanut siitä, mutta sitten tuli niitä muuttujia matkaan.
Palataan siis perjantai-iltaan kun odotin kultaa kotiin töistä niin sainkin viestin ettei hän tulekaan kotiin vaan viettää illan suunnitellen ja järjestäen minulle isoa yllätystä seuraavalle päivälle.
Olin niin onnessani ja täpinöissäni! Koska niin harvoin mulle järkätään yllätyksiä. Tai oikeastaan ei melkein koskaan, joten, happyhappy!!
Tosin vielä samaisena perjantai-iltana kulta myös melkein paljasti sen yllätyksen mulle.. Ja siitä seurasi että melkein suutuin kullalle, koska halusin seuraavana aamuna yllättyä! :D
Lauantaina aamulla lähdettiin kotoa ja päädyttiin yhden kaverin kotipihaan.
Siellä yllätys selvisikin!
Kaverin autotallissa oli kaksi moottorikelkkaa!
Toinen oli meille ja toinen kaveripariskunnalle.
Kulta oli hommannut meille kelkan päiväksi lainaan joltain kaveriltansa. Ihan vaan koska olin jokunen viikko aikaisemmin maininnut etten oo ikinä kelkkaillu ja että ois niin hienoa joskus mennä vaikka kelkkasafarille tai jotain muuta vastaavaa.
Maailman ihanin yllätys, päivä jonka varmasti muistan ikuisesti!
Enkä pelkästään ollut kyydissä, vaan ajoin myös välillä. Ajoin niin että kulta oli kyydissä, mutta ajoin myös yksinäni. Ihan hullun siistiä ja hauskaa!
Alkupäivä oli niin ihana, vaikkakin päivä loppui vähän kesken ja ehkä vähän ikävästikin, kun otteeni lipesi kriittisessä kohdassa kullasta ja tipahdin sitten sieltä kelkan kyydistä ja pyörein jokusen metrin siellä hangessa.
Tosin ei se heti ollu ikävää, kokoilin itseni siellä hangessa ja taisimpa vähän naurahtaakin. Ja yritin kasailla itseni ja nousta ylös ja jatkaa matkaa. Mutta muutaman yrityksen jälkeen totesin että ei, en pääse ylös koska polvi ei anna nousta. Yritin kaikista suunnista, mutta ei.. Joten pojat sitten kanto mut takas kelkan kyytiin ja ajettiin yhteen rantaan, josta kaverin äiti haki mut autolla. Sitten menikin loppupäivä Joensuussa sairaalassa. Mutta oli sekin ihan kivaa, kipulääkkeitä suoraan lihakseen ja muuta kivaa. No ei, ihanaa siitä teki se, että kulta oli mun seurana siellä. <3
Ja voin sanoa, ettei jääny mun viimmeiseks kelkkailukerraks kyllä. ;)
Kyllä minä oon löytänyt rinnalleni maailman ihanimman ja kultaisimman ihmisen. Ihmisen josta en ikinä aio luopua <3 Rakas <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti